Osallistuin joulukuun alussa EU:n pölyttäjätyöryhmän kokoukseen. Belgian edustaja nosti kokouksessa esiin huolen Komission ehdottamasta asetuksesta, joka helpottaisi uusilla genomitekniikoilla jalostettujen kasvien pääsyä EU:n markkinoille.

Kyseiset uudet genomitekniikat (new genomic techniques = NGT) ovat kohdennettu mutageneesi ja cisgeneesi. Kohdennetussa mutageneesissä tuotetaan mutaatioita tarkkaan kohdennetuissa genomin osissa ilman uuden geneettisen materiaalin lisäämistä. Cisgeneesissä puolestaan geneettistä materiaalia siirretään saman tai lähisukuisten lajien yksilöstä toiseen.

Komission asetusehdotuksessa näillä tekniikoilla luodut kasvit jaetaan kahteen ryhmään. Kasvit, jotka olisivat voineet syntyä myös luonnossa tai perinteisellä kasvinjalostuksella, kuuluvat ryhmään 1. Ne tulee ehdotuksen mukaan rinnastaa tavanomaisiin kasveihin ja vapauttaa niihin tähän asti sovelletusta GMO-lainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa, ettei niiltä edellytetä lupaa tai riskinarviointia. Käytännössä lähes kaikki NGT-kasvit kuuluvat ryhmään 1. Loput NGT-kasvit kuuluvat ryhmään 2, ja niihin sovelletaan jatkossakin GMO-lainsäädäntöä.

Ehdotetun lakimuutoksen logiikka on ymmärrettävä – miksipä viljelykasvin sallimisen tai kieltämisen pitäisi olla jalostustekniikasta kiinni. Lain höllentämisen seuraukset kuitenkin mietityttävät.

Lakimuutosta perustellaan EU:ssa ruokajärjestelmän kestävyyden vahvistamisella ja ilmastonmuutokseen sopeutumisella. Uusien tekniikoiden avulla on mahdollista jalostaa aiempaa tarkemmin ja nopeammin esimerkiksi kasveja, jotka sietävät sään ääri-ilmiöitä, tauteja ja tuholaisia tai tarvitsevat aiempaa vähemmän lannoitteita. Toisaalta viljelykasveja jalostavat yritykset voivat olla kiinnostuneempia tuottamaan lajikkeita panosintensiiviseen tehotuotantoon kuin ekologisesti kestävään viljelyyn. Uusien jalostustekniikoiden avulla myös luonnon kannalta haitallisia ominaisuuksia on mahdollista jalostaa aiempaa helpommin ja nopeammin.

Eräs huolenaihe ovat rikkakasvimyrkyille vastustuskykyisiksi jalostetut viljelykasvit. Niiden käyttö mahdollistaa rikkakasvimyrkkyjen käytön lisäämisen. Komission ehdotuksessa nämäkin kasvit voi sisällyttää ryhmään 1 eli rinnastaa tavanomaisiin viljelykasveihin. EU:n neuvostossa neuvottelut lakimuutoksesta ovat kesken. Uusimmassa kompromissiehdotuksessa rikkakasvimyrkyille vastustuskykyiset kasvit rajattiin ryhmän 1 ulkopuolelle.

Viljelykasvien jalostaminen rikkakasvimyrkkyjä kestäviksi mahdollistaa näiden aineiden ruiskuttamisen viljelykasvustoon. Kuva: Pixabay

Pölyttäjätyöryhmän kokouksessa puhuneen belgialaisen suurin huoli liittyi hyönteismyrkkyjä tuottaviin viljelykasveihin. Näitä kasveja ei erikseen mainita asetusehdotuksessa.

Kasveja voidaan siis jalostaa tuottamaan soluissaan hyönteisille myrkyllisiä aineita, jotka tappavat kasveja syöviä tuholaisia. Tällaisten kasvien käyttöä perustellaan sillä, että myrkkyjä ei tarvitse ruiskuttaa kasvustoon, jolloin muiden kuin tuholaisten altistuminen aineille voi vähentyä. Toisaalta tuholaisten jatkuva altistuminen myrkylle jouduttaa aineelle vastustuskykyisten tuholaiskantojen kehittymistä. Lisäksi hyönteismyrkky voi kulkeutua kasvin siitepölyyn, meteen ja pisarointinesteeseen, jota kasvi erittää lehtien pinnoille. Tällöin kasvi myrkyttää tuholaisten ohella pölyttäjät ja muut kasvustossa liikkuvat, haitattomat hyönteiset. Juurten kautta hyönteismyrkkyä voi kulkeutua myös maaperään.

Hyönteistuholaisille vastustuskykyisiksi jalostetut kasvit voivat olla kohtalokkaita myös muille pelloilla liikkuville hyönteisille. Harsokorento. Kuva: Pixabay

Uudet genomitekniikat eivät ole itsessään hyviä tai pahoja. Ratkaisevaa on, mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Lainsäädäntöä uudistettaessa on varmistettava, ettei muutos helpota sellaisten kasvien käyttöä, joilla on ympäristön kannalta arveluttavia ominaisuuksia. Tällaisia kasveja ei tule rinnastaa tavanomaisiin viljelykasveihin, vaan niiltä on vaadittava perusteellinen ympäristöriskien arviointi ennen pääsyä EU-maiden pelloille.