8/100

Monet ovat säät ja tunnelmat, joita olen kohdannut Norjan Varanginvuonolla, usein myös talvella. Tässä yksi. Tänään kaamos on suunnilleen saman verran takanapäin kuin se oli edessä kuvaa ottaessani. Merikotka on jo lentänyt kaamoksen yli.

Kuvaushetkestä on yli tunti auringon nousuun. Jäämeren tuuli puhaltaa lähes myrskyn voimalla. Vesi ja räntä piiskaavat vaakatasossa. Valoa on kuitenkin hiukan näissäkin olosuhteissa. Saan tähtäimeen muutaman korpin. 

Huomaan, että rantakivillä – olen Vardön saaren ja kaupungin itäkärjessä – seisoo myös merikotka. Sillä on jaloissaan saalis, joku merilintu. Sen vuoksi se ei kiirehdi lentoon. Ehkei kelikään oikein houkuta. Aallot ovat huomattavan korkeita. Ne sortuvat rantaan, mutta sitä ennen ne antavat vaaleaa taustaa linnulle. Sen erottaa paremmin. Haen kameralle tukea tuulessa huojuvan auton katosta. Odotan merikotkan taakse parhaat aallot. Varanki on taas kerran villeimmillään.

100 päivää luonnossamerikotkaSuomi 100