Löysimme huhtikuussa vanhasta ladosta ketunpesän, jossa oli viisi-kuusi pentua. Veimme ruokaa pesän lähelle, oliko se virhe? Hylkäävätkö ketut pesän herkästi, jos pennuissa on ihmisen hajua?

Parin-kolmenkymmenen vuoden takaisten tietojeni perusteella olisi paljon helpompi vastata kuin nykyisten. Eläinten toimia seuraillessani olen oppinut ymmärtämään yhä paremmin, miten monivivahteista niiden käyttäytyminen on, miten paljon ne eri tilanteissa saattavat poiketa ”lajityypillisistä säännöistä” ja miten paljon eroja käyttäytymisessä on yksilöiden välillä.

Viime vuosina monien lajien leviäminen asutuksen piiriin on pakottanut eläimet joustamaan käyttäytymisessään. Hyvä esimerkki on juuri kettu.

Ruuan vienti pesälle oli virhe vain, jos ei halua parantaa naapuruussuhteita entuudestaan. Kysyjä kuitenkin antaa ymmärtää, että hän haluaa juuri tätä. Ihmisiin tottuneet ketut ottavat halukkaasti ruokatarjoilun vastaan.

Aniharva asutuskeskuskettu sentään alistuu siihen, että sen pentuja käpälöidään ja niihin tarttuu ihmisen hajua. Mutta ei kettu moisesta hylkää pentujaan vaan vie ne muualle. Kettuperheellä on tällaisia siirtoja varten vaihtopesiä. Ketut ovat ammoisista ajoista asti monien muiden nisäkkäiden tapaan olleet tilanteen vaatiessa valmiita siirtämään pennut uuteen paikkaan. Esimerkiksi liian runsas kirppukansa pesässä panee kettuemot rahtitöihin.

kettuketunpennutruokinta

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!