Sodankylässä ammuttiin keväällä kultasakaali. Hyväkuntoinen aikuinen uros jäi ketulle asetettuun jalkanaruun ja metsästäjä lopetti sen.

Professori Jouni Aspin genetiikan tutkimusryhmä Oulun yliopistosta on varmistanut eläimen kultasakaaliksi. Ryhmä aikoo vielä selvittää dna:n avulla mistä sakaali oli alunperin kotoisin.

Etenkin laumasta lähteneet nuoret yksilöt, urokset ja naaraat, voivat kulkea satoja kilometrejä etsiessään kumppania ja reviiriä. Yksinäisiä sakaaleja on pyydetty myös Venäjällä. Viime talvena Arkangelin alueella ammuttiin teurastamon ympärillä liikkunut uros. Aiemmin kultasakaalinaaras pyydettiin Moskovan liepeiltä ja uros Pietarin lähistöltä.

Sodankylässä pyydetyn sakaalin lisäksi Suomesta on tehty kahden viime vuoden aikana muutamia luotettavia riistakamera- ja näköhavaintoja. Pohjoisin sakaalihavainto on Norjan Finnmarkista kesältä 2020.

Euroopassa saatujen riistakamerahavaintojen perusteella tiedetään, että yksinäiset sakaalit voivat asettua suotuisille alueille vaikkei paria löytyisikään. Lajin leviäminen perustuu näiden yksinäisten kertymiseen ja lopulta parien muodostumiseen.

Kultasakaali on tullut Eurooppaan jäädäkseen ja tulevaisuus näyttää sille lupaavalta. Lokakuussa Unkarissa pidetyssä sakaalitutkijoiden kokouksessa esitetyn mallinnuksen mukaan jopa 74 prosenttia Euroopasta on sakaalille suotuisaa elinaluetta. Susireviirit rajoittavat kultasakaalin aluetta, mutta sakaali viihtyy lähempänä ihmisasutuksia kuin susi.

Kultasakaali onkin taitava hyödyntämään ihmisen tarjoamaa ravintoa ja voi olla jopa siitä riippuvainen. Itä-Euroopassa sakaalit toimivat samalla puhtaanapitolaitoksena ja tuhoeläintorjujana, kun ne syövät jyrsijöitä maatilojen ympäriltä, ja hävittävät ympäristöön jätettyjä karjan ruhoja. Serbiassa tehty tutkimus arvioi tämän kultasakaalien tarjoaman ekosysteemipalvelun maalle vuosittain 0,5 miljoonan euron arvoiseksi.

Maastoon jätetty metsästysjäte on paikoin merkittävä ravinto. Sodankylässä ammutun sakaalin mahalaukusta löytyi kalanruotoja. Tekoaltailta saadut kalastajien perkeet olivat ilmeisesti auttaneet sitä selviytymään läpi arktisen talven. Luonnossa kultasakaali syö pikku­nisäkkäitä ja haaskoja. Se käyttää myös kasviravintoa. Intiassa se aiheuttaa tuhoja lähinnä verottamalla hedelmätarhoja, mutta saattaa viedä myös kanoja tai lampaita.

Tutkimus on vahvistanut, että kultasakaali eli Euroopan laitamilla jo kivikaudella. Myös Aristoteleen kirjoituksissa antiikin Kreikassa esiintyy thous, joka on kaupunkien liepeillä elänyt sosiaalinen sudenkaltainen koiraeläin. Käyttäytyminen ja ulkonäön kuvaus täsmäävät kultasakaalin kanssa. Ei tiedetä, kuinka laajalle sakaali oli tuolloin levinnyt.

Nykyinen kannankasvu ja leviäminen Euroopan sisäosiin alkoi 1970-luvulla, kun sakaalien ja muiden villieläinten myrkyttämisestä luovuttiin.
Nyt lisääntyvä populaatio ulottuu Baltiaan, Puolaan, Itävaltaan ja Pohjois-Italiaan. Yksittäisiä sakaaleja ja harvalukuisia pareja on jo Saksassa ja Belgiassa.

Uutista on korjattu 18.1.2023. Jalkanaruun jääneen kultasakaalin lopetti meysästäjä, ei poliisi.

Kaarina Kauhala Kuva: Heikki Henttonen

Riistaekologian dosentti Kaarina Kauhala:

”Kultasakaali on tulokaslaji, ei vieraslaji”

◀ Kultasakaali ei ole vieraslaji. Se on tulokaslaji, koska se tulee omin jaloin uusille alueille alkuperäisiltä levinneisyysalueiltaan. Euroopan sakaalikanta on sekoitus Kaukasukselta Ukrainan kautta, Kreikasta ja Balkanilta vaeltaneista yksilöitä.

◀ Kultasakaali on Suomessa suojeltu laji. Kultasakaali kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteeseen viisi, jonka mukaan metsästys voidaan sallia vain, kun kanta on arvioitu kestäväksi. Suomessa eduskunta äänesti kultasakaalin luonnonsuojelulakiin kuuluvaksi keväällä 2019.

◀ Suomesta puuttuu keskikokoinen koiraeläin. Meiltä puuttuu koiraeläin suden ja ketun välistä, joten kultasakaalille voisi löytyä tilaa. Se on kaikkiruokainen. Todennäköisesti kultasakaali kilpailee ravinnosta supikoiran ja ketun kanssa. Mahdollisesti se myös tappaa supikoiria. Viron rannikolla on viitteitä supikoiran häviämisestä sakaalialueilla.