Kurjen pelättiin katoavan suo-ojitusten myötä Etelä-Suomesta melkein kokonaan, mutta toisin kävi: kurkia pesii nykyään enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten, noin 30 000 paria. Kurjet muuttivat metsälampien nevareunuksille, rantaluhdille ja -ruovikoihin, kosteille metsäaukioille ja jopa hakkuuaukeille. Soiden puuttuessa kurkipari johdattaa poikasensa kaikenlaisille kosteikoille ja yhä useammin vilja- ja juurikaspelloille ja perunamaille. Versojen, juurien, marjojen ja muun kasviravinnon ohella kurki syö sammakoita, pikkunisäkkäitä, kaloja ja muita pikkueläimiä.

Monipuolinen ravinto ja mahdollisuus paastota päiväkausia ison kehon ansiosta suo ensimmäisten kurkien saapua lumisiin maisemiin, mutta pääosa kurkiauroista purjehtii Suomenlahden yli etelätuulten kantamina vasta huhtikuun puolivälin paikkeilla. Poikasten opittua lentämään kurkiperheet kerääntyvät elokuussa kasvaviksi parviksi puiduille ohrapelloille. Suurimmille, perinteisille kerääntymispaikoille kokoontuu syyskuussa jopa tuhansia yksilöitä, kunnes parvi toisensa perästä leijailee pohjoistuulten vauhdittamina pois Suomesta, Länsi-Suomen kurjet kohti Espanjaa ja Luoteis-Afrikkaa, Itä-Suomen pesimälinnut Välimeren itäpään ja Koillis-Afrikan suuntaan.

Kurki
Grus grus
Trana
Common Crane
Sookurg

kurkilinnun ääniluonnonääni

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.