Arvaatko, kuinka monta lintulajia ja aika iso lukumääräkin lintuja näyttäytyi yhtenä iltapäivänä, viime lauantain kauniissa pakkasessa Sipoolaisen metsän talviruokintapaikalla. Kaikki jutun kuvat kuvasin myös tuolloin.

Pyrstötiainen ei juuri käynyt talviruokintapaikalla ennen lumia ja pakkasia. Nyt pyrstikset keikkuivat talin kimpussa tunnin välein ja samalla näyttivät akrobaatin taitojaan koivun oksilla. Parvessa oli seitsemän jäsentä. Toisena päivänä ne voivat olla taas levottomina tiessään!

Keltasirkut ilmestyvät metsäruokintapaikoille usein vasta kevättalvella; nyt niiden parvessa oli toistakymmentä lintua.

Keltasirkku.

 
Keltasirkun tapaan kauran jyvät tuntuvat maistuvan hyvin myös urpiaisille, vaikka se onkin aika pieni – jos kohta vahvanokkainen lintu. Myös urpiaiset ovat löytäneet talviruokinnan talven edetessä. Noin tusinan urpiaisen pikkuparvi pudottautui alas näreisiin ja poimi myös tiaisten ruokinta-automaatista maahan varisuttamia siemeniä. Osalla koiraslinnuista oli todella kauniin punainen rinta. Äkkiä urpiaiset pyrähtivät levottomina lentoon, mutta palasivat taas pian.

Urpiainen.

Puukiipijä.

 
Katsopas kuvan puukiipijää. Sen pitkä, ohut ja voimakkaasti käyrä nokka on kätevä kaivamaan talvehtivan hyönteisen keloutuneen puunrungon rakosesta. Kieli työntyy näppärästi nappaamaan herkkupalan. Kuvassa näkyy myös kuinka kiipijä tukeutuu vahvaan pyrstöönsä pystysuoralla rungolla. Myös sen kiipimäjalat ja terävät kynnet tarttuvat pitävällä otteella runkoon. Varsin erikoistunut lintulaji, mutta sekin syö myös talia ja maahan varisseita siementen muruja. Puukiipijä on alituisesti liikkeessä.

Tiaisia edustaa tässä töyhtötiainen, joka ei koskaan istu ruokaa tarjoavalle kämmenelle kuten hömö- ja kuusitiainen, mutta uskaltaa kuitenkin kurkistelemaan ihmistä aivan lähelle. Ruokintapaikalla käy säännöllisesti kaksi töyhtötiaista.

Töyhtötiainen.

Ruokintapaikan turvin muutama mustarastaskin on asettunut talvehtimaan metsässä. Vaikka mustarastas on ympäri vuoden tuttu puutarhastakin, se on kuitenkin piileskelevä ja varsin varovainen tulemaan yhtä lähelle kuin tiaiset ja muut pienemmmät linnut.

Mustarastas.

 
Myös useat tikkalajit osuvat ruokintapaikalle. Tässä tutuin käpytikka, joita oli ainakin kuusi, lisäksi syömässä kävi yksi harmaapäätikka (monasti niitäkin on pari kolme) ja pikkutikkakin innostui ruokintapaikan talista. Sitä ei tapaa ruokinnalla usein.

Käpytikka.

 
Tässä on esiteltynä kuvin seitsemän lauantai-iltapäivän linnuista. Kuvissa esiteltyjen lintujen lisäksi ruokinnalla kävi hömö-, kuusi-, tali- ja sinitiaisia, muutama joka lajia, sinitiaisia kymmenkunta, yksi punatulkkukin.

Metsässä ronksutteli vielä yksinäinen korppi, mutta se ei tule alas. Tälle talvelle tyypilliset pienet pikkukäpylintuparvet ääntelivät puiden latvoissa iskevällä kip kip äänellään. Käpylintujen pesiminen on alkamassa havupuiden siementen kypsyessä. Metsässä rääkäisi myös närhi, joka syksyisin kuljettaa ruokinnalta suuren määrän pähkinöitä talvikätköihinsä.

Yhden iltapäivän aikana itse ruokintapaikalla kävi syömässä talia ja siemeniä siis 13 lintulajia ja niiden yhteenlaskettu yksilömäärä oli seitsemisenkymmentä lintua. Ja nuo pari kolme muuta lintulajia kuuluivat lähistöltä. Jos ruokintapaikka olisi kaupunkipuistossa, siellä kävisi lisäksi monia muita lajeja ja vastaavasti osa metsän lajeista jäisi havaitsematta. Talviruokintapaikoille voi suunnata juuri nyt hyvinkin antoisan, kauniin talvisen päivän linturetken.