Toinen pää saarnessa, toinen kirsikassa. Ihmeellinen paikka riippumatolle. Yhtenä aamuna jäin kuuntelemaan keskikesän äänimaailmaa. Riippumatossa voit olla hiljaa, kuunnella ja katsella. Asento maton pohjalla häivyttää myös hahmosi. Linnut voivat tulla hyvinkin lähelle huomaamatta sinua.

Vielä lauloi jonkin säteen lehtokerttu, laulajaihanteeni. Tiltaltti on väsymötön tsilkuttaja. Tiaisia osui korviini neljä lajia. Erillisen maininnan niistä ansaitsee hömötiainen. Se oli ilmestynyt metsäsaarekkeeseen, jossa sitä ei juuri koskaan näe, joskus syksyllä. Olisiko aidolla paikkalinnulla tulossa liikehdintää. Laskevan säkeensä tiit tiiit tiiit tiit tiit huuteli pikkutikka, tuskin juuri varpusta suurempi.

Kuvassa pajulintu.

 
Kesän hyvästä pesimistilanteesta kertoivat harmaasieppo ja pensaskerttu sekä satakieli. Kaikilla lajeilla oli poikueet liikkeellä, ehkä niitä on useampikin. Peipon sukuisia kuului itsensä lisäksi mm. nokkavarpunen, vihervarpunen, viherpeippo sekä tikli, jotka kuuluvat Viron Läänemaan miljööseen. Rastaat ovat aika hiljakseen ja näkymättömissä. Punarinta tiksuttaa mutta rautiainen on vaiti.

Yksittäisen tuntemattoman äänen päästi metsäkirvinen, joka Virossa pesii hieman erilaisessakin maastossa kuin Suomessa, niittyjen ja metsien reunoissa.

Metsäkirvisen profiili vastavaloissa ruokokatolla.

 
Komppia pienten lintujen kutsu-, varoitus- ja yhteysäänien kuoroon antoi etäämpää pelloilta mustavaristen ja naakkojen parvi. Taivaalla hyönteisiä pyytävien pääskyjen valtavan kalabalikin nosti naarasvarpushaukka, joka suhahti parin metrin korkeudelta ylitseni. Kuhankeittäjäkin äännähtää pari kertaa. Ja vielä koko joukko muita lintuja jää maininnatta.

Satakielen voi päästä aika helposti näkemään keskikesällä. Se hakee ruokaa avoimemmastakin maastosta kuin keväällä. Tuntomerkkejä: pitkät jalat, aika iso silmä, hyppelee kiireisesti oranssinruskea pyrstö välistä koholla. Varoitusääni on läpitunkeva vihellys.

 
Jos olisin ollut suomalaisen järven rannalla, olisin kuullut erilaisen kuoron, mm. kuikan huudon – ainakin aamuvarpaisella tai iltahämärissä, ehkä silkkiuikun korahtuksia, härkälinnun mylvintää tai telkän siipiäänen. Selkälokin matalasti sointuva kai kertoisi linnun pesivän edelleen järvellä. On olemassa myös aivan erinomaisia äänityksiä mm. kokonaisista äänimaailmoista.

Pensaskertun apaja on vattupuskissa.

 
Vaikka lintukesä laulun jo päätyttyä tuntuisikin olevan ohi, itse asiassa lintujen lukumäärä on runsaimmillaan onnistuneen pesinnän jälkeen. Pian – no ei onneksi nyt ihan vielä – äänimaailmassa lisääntyvät jo loppukesän haikeus muutolle valmistautuvien lintujen äänissä. Mutta nyt lämmittämään saunaa!

Harmaasiepot syöksyvät taitavasti hyöteisen perään oksalta. Hyönteispyynnissä ne myös räpyttelevät paikallaan ilmassa.

Ja vielä kuva-arvoitus: minkä linnun ja montako yksilöä löydät vanhanajan heinäpellosta auringon juuri noustessa 15.7.2018?

linturetkellä

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.