Miten sama sieni voi ollakin kahta näin ääripäätä? Tosi on, että oikein käsiteltynä korvasieni on herkkujen herkku, mutta käsittelemättömänä aiheuttaa vaikean myrkytystilan, jopa kuoleman.

Syy on helposti haihtuvan solumyrkyn, gyromitriinin. Kuivattaessa ja keitettäessä se haihtuu nopeasti, mutta nykyiset käsittelyohjeet neuvovat keittämään – huom. ryöppäys eli kiehauttaminen ei riitä – korvasieniä kahdesti 5 minuuttia väljässä vedessä (keitinvesi kaadetaan pois ja sienet huuhdellaan). Sen jälkeen se onkin valmis paistettavaksi ja siitä voi tehdä maailman maukkaimman muhennoksen tai keiton.

Korvasieni noudattaa rikotun maan taktiikkaa. Keväiset hakkuuaukeat, traktoriurat, puutavaralanssit, metsäpolut tai vaikka hirven sorkan särkemä metsämaan pinta innostavat korvasieniä kasvuun.

Tätä tietoa on hyödynnetty myös korvasienen puoliviljelyssä. Etsitään sopiva maaperä, missä aiemminkin on todettu kasvavan korvasieniä. Kaivetaan metrin syvyinen kuoppa ja heitetään pintamaa pois. Kuoppaan lasketaan sanomalehtiä kasa ja sen päälle maata, taas kerros sanomalehtiä ja maata ja näin täytetään kuoppa. Tärkeänä pidetään, että pintamaata ei saa haudata sekaan. Vuoden kahden päästä on odotettavissa korvasieniä, joskus huomattaviakin satoja. Tuoreet sienet voivat olla melko lailla hiekkaisia, joten ne kannattaa pudistaa huolellisesti.

Korvasientä hieman muistuttava laakakorvasieni on myös kevätsieni. Se kasvaa samankaltaisilla paikoilla kuin korvasieni, mutta sen jalka on lyhyt töpö ja itiöemä itse on ryppyinen ja laakea levy. Se on myös syötävä, vaikkakaan ei korvasienen veroinen. Sekin on parasta keittää.

Korvasieniä on ollut myynnissä myös toreilla ja herkkukaupoissa. Tarina kertoo, että sienineuvoja pysähtyi torimummon luokse ja varoitteli tuoreen korvasienen myrkyllisyydestä: ”pitäisi olla varoitusteksti: KÄSITTELEMÄTTÖMÄNÄ MYRKYLLINEN.”. Mummo teki työtä käskettyä ja seuraavana päivänä korvasienipöydän luona oli pahvilappu ja teksti KÄSITTÄMÄTTÖMÄN MYRKYLLINEN. Tarina ei kerro, kävikö kauppa.

Laakakorvasieni