Nyt luontoon: Mitä kasvit kertovat historiasta, Teija Alanko?
Teija Alanko on arkeobotanisti, tietokirjailija ja filosofian tohtori.
Jauhosavikka. Kuvitus: Juha Ilkka
Kuva: Seppo Alanko
- JAUHOSAVIKKA on vanha kulttuurinseuralaislaji, mutta nykyään niin yleinen, ettei se erityisesti indikoi muinaista asutusta. Rikkaruohona pidettävä jauhosavikka oli ennen hyötykasvi, jonka kvinoan tyyppiset siemenet kuuluivat ainakin kuuluisan jäämies Ötzin ruokavalioon. Paremmin syötäväksi sopivat lehdet, jotka ovat saattaneet olla keskiaikaista salaattia. Puutarhasta sitä voisi siis kitkeä lautaselle.
- KELTAMO on melko yleinen eteläisessä Suomessa. Törmään siihen espoolaisessa lähiympäristössäni esimerkiksi kulkuväylien varsilla. Keltamo tuotiin Ruotsiin ehkä jo viikinkiajalla, mutta Suomeenkin viimeistään 1500-luvulla. Laji on myrkyllinen ja vanha lääkekasvi, jolla yritettiin hoitaa muun muassa silmäsairauksia. Se kasvaa villiintyneenä vanhojen puutarhojen ja vanhan asutuksen liepeillä.
- PAIMENMATARA on Suomessa uustulokas ja vakiintunut vieraslaji, joka alkoi yleistyä 1800-luvun lopulla. Se on ilmeisesti tullut maahan muun muassa kylvöheinän siementen mukana, ja uhkaa risteytymällä vanhaa kotimaista luonnon hyötykasvia keltamataraa, jota käytettiin tekstiilien värjäykseen.