Maaliskuun alun lämpimien päivien jälkeen Helsingissä katse osui kadun reunassa auton alle jääneeseen siiliin. Siilit heräävät talvihorroksesta haasteelliseen maailmaan.

Piikkiturkilla on ihmiseen kaksijakoinen suhde. Ihminen on siirtänyt siilejä uusille elinpaikoille ja tarjonnut lisäravintoa, joka onkin tullut tositarpeeseen etenkin alkusyksyllä siilien horrokseen valmistautumisen aikaan. Toisaalta liikenne on siilien pahin uhka, ja Suomessa syynä yli 60 prosenttiin siilikuolemista, tutkitusti Tanskassakin 56 %:ssa.

Liikenteen kasvu on merkittävä osatekijä siinä, että siili on ahdingossa eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi Britanniassa siilit ovat kaupunkiympäristöissä vähentyneet 30 prosenttia, ja taajamien ulkopuolella peräti puoleen 2000-luvun vaihteen tilanteeseen verrattuna. Suomessa ei ole kerätty kattavaa tutkimustietoa sii­lien runsaudesta, täällä tuntuma siilin vähenemisestä perustuu pitkälti maallikkohavaintoihin.

Meikäläiset siilit joutuvat liikkumaan keski-eurooppalaisia lajikumppaneitaan enemmän löytääkseen riittävästi ravintoa. Eläimet vaeltelevat myös etsiessään talvipesän paikkaa. Liikehdintä altistaa ne liikenteen vaaroille.

Tuoreessa Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että siilit elävät siellä keskimäärin kaksivuotiaaksi, ja jopa kolmannes kuoli ennen vuoden ikää. Jos siili onnistuu selviämään kahdesta ensimmäisestä elinvuodestaan, se ehtii kartuttaa elämänkokemusta ja tutustua hyvin ympäristöönsä. Silloin se voi elää turvallisella ja hyvin ravintoa tarjoavalla alueella vuosikausia. Käsitys siilille mahdollisesta elin­iästä Tanskassa menikin uusiksi, sillä eräs siileistä oli elänyt 16-vuotiaaksi, yli kaksi kertaa kauemmin kuin oli uumoiltu.

Niinpä jos ajat autoa hämärissä kannattaa ajamisen ohessa silmäillä tien reunoja paitsi hirvieläinten korkeudelta, myös tienpinnan tasolta. Siili ei yleensä ole kovin nopealiikkeinen. Pallo on sinulla: voit vähentää nopeutta ja opetella taitavaksi huomaamaan ja väistämään siilejä ja myös muita eläimiä.