Lukijamme Sakari Kärkkäinen löysi rantahiekalla maanneen laudankappaleen alta erikoisen möykyn syyskuun lopussa Pohjois-Savossa. Lauta oli ollut paikoillaan jo jonkin aikaa ja lahonnut hieman.

”Otin sormillani kiinni möykystä ja käänsin sen. Se irtosi helposti kokonaisena. Sisältä paljastui puuntuhoojan toukka. Toukka oli järsinyt lautaan kuopan ja tehnyt syntyneestä purusta itselleen suojan”, Kärkkäinen kertoo.

Laudan alta löytyi purusta koostuva möykky. Kuva: Sakari Kärkkäinen

Puuntuhooja tunnetaan yleisesti suurikokoisena toukkana, sillä siinä elämänvaiheessa sitä nähdään eniten. Sitä ennen toukka on saattanut elää jopa neljä vuotta jonkin puun uumenissa, puuainesta rouskutellen.

Kun toukka on kasvanut tarpeeksi suureksi, se kaivertaa tiensä ulos puusta ja lähtee etsimään sopivaa talvehtimispaikkaa. Se voi kaivautua maahan tai kuolleeseen puuhun, Kärkkäisen havainnon tapauksessa vähän molempiin. Se erittää silkkiä, josta kutoo kotelokopan talvipiilokseen.

Toukka oli järsinyt pehmentynyttä lautaa. Kuva: Sakari Kärkkäinen

Kärkkäinen kertoo, että järkytyksestä toettuaan puuntuhoojan toukka lähti päättäväisesti liikenteeseen. Hyönteisharrastaja Tapio Kujala arvioi, että lämpimän syksyn ansiosta nopealiikkeisellä puuntuhoojalla on ollut runsaasti aikaa etsiä uusi talvehtimispaikka.

Keväällä toukka koteloituu kopan sisälle. Vaihe kestää olosuhteista riippuen kahdesta viikosta yli kuukauteen. Kotelossa toukan kaikki solut hajoavat alkutekijöihinsä ja raaka-aineista rakentuu varsin toisennäköinen otus, harmaankirjava perhonen. Ainut toukkaa ja perhosta yhdistävä tuntomerkki on huomiotaherättävän suuri koko.

Puuntuhooja

Cossus cossus

Koko: Koirasta suuremman naaraan siipien kärkiväli on jopa 9 cm. Täysikasvuisen toukan pituus on samaa luokkaa.

Ulkonäkö: Harmaanruskean perhosen siivet ovat tummien poikkijuovien kirjomat. Keskiruumiin selkäpuolella näkyy tumma kuvio. Toukka on oranssinpunainen, selkäpuolelta lähes violetti.

Ravinto: Toukka syö elävää puuainesta, mutta aikuinen perhonen ei syö enää mitään.

Lisääntyminen: Kesä–heinäkuussa perhoset pariutuvat ja naaras munii satoja munia pienissä ryppäissä huonokuntoisten puiden kaarnankoloihin. Lisääntymisen jälkeen perhoset kuolevat. Toukkien kehitys kestää useamman vuoden.

Levinneisyys: Suomessa laji on melko yleinen Etelä-Lappiin saakka. Lajin levinneisyys kattaa Pohjois-Afrikan, Euroopan ja Aasian aina Japaniin asti.

Tiesitkö? Aikuiset perhoset elävät melko piilottelevaa elämää, mutta ne voi saada houkuteltua yöllä perhosvalolle.

Kuvat: Sakari Kärkkäinen