Selja saapui Hollanin Flevolandiin, Almeren kaupungin kupeeseen 5. huhtikuuta. Alue on tehoviljelykäytössä ja tiheästi peltojen peittämä. Tänä vuonna Flevolandissa on runsaasti myyriä, mikä on houkutellut samalle alueelle muitakin petolintuja.

Pelloilla ovat talvehtineet pohjoisten soiden ja tuntureiden pedot, sinisuohaukat ja piekanat, jotka nyt jakavat saalismaat Seljan kanssa. Samoille pelloille on jäänyt myyräpyyntiin muitakin muuttomatkalla olevia petoja, kuten ruskosuohaukkoja.

8. huhtikuuta paikalliset lintuharrastajat, jotka pesimäaikaan tarkkailevat alueella eläviä niittysuohaukkoja, löysivät Seljan. Sen olinpaikka on tosin pidetty paikallisilta lintuharrastajilta salassa, sillä arosuohaukka on Hollannissa harvinaisuus, joka  houkuttelisi paikalle runsaasti lintuharrastajia. Suuret ihmisjoukot taas olisivat häiriöksi maanviljelylle, joten Seljan vierailusta Flavolandissa tiedotetaan vasta, kun se on lähtenyt jatkamaan matkaansa.

“Saavuttuaan Flevolandiin Selja on viihtynyt samalla melko pienellä peltoaukealla, jossa on niittyjä ja alfa-alfapeltoja”, kertoo Madeleine Postma hollantilaisesta peltolintujen tutkimuskeskuksesta. Postma kertoo, että Selja on yöpynyt alfa-alfapellossa yhdessä kahden sinisuohaukan kanssa.

“Päivät se viettää aktiivisesti myyräjahdissa ja välillä lepää useita tunteja”, Madeleine Postma sanoo.

Seljan löytäneet paikalliset lintuharrastajat ovat vapaaehtoisia tarkkailijoita niittysuohaukkojen suojelujärjestössä. Pesimäaikana he etsivät niittysuohaukkojen pesiä ohra- ja vehnäpelloilta. Löytyneet pesät merkataan, jotta maanviljelijät eivät vahingossa tuhoa pesiä peltotöitä tehdessään.

“Viimeisten kymmenen vuoden aikana Flevolandissa on pesinyt neljä paria niittysuohaukkoja”, Postma kertoo.

Seljan muuton odotetaan jatkuvan lähipäivinä.

Naaraspukuisten suohaukkojen tunnistaminen vaikeaa

Aro-, niitty- ja sinisuohaukan erottaminen maastossa vaatii perehtymistä. Yleisin laji ruskosuohaukka on helpoin erottaa muista suohaukoista. Suohaukkakoiraiden tunnistaminen on hieman helpompaa kuin naaraiden, ja koiraiden määrittämistä voi opetella Suomen Luonnon suohaukkojen lajikoulussa.

Kysyimme vinkkejä Birdlife Suomen rariteettikomiten puheenjohtajalta William Velmalalta naaraspukuisten suohaukkojen määrittämiseen.

“Aro-, niitty- ja sinisuohaukan tunnistaminen naaraspuvussa on eräs vaikeimmista määritystehtävistä Suomen linnustossa“, Velmala sanoo.

Helpointa on ensiksi sulkea pois sinisuohaukka. Sen siiven kärki on leveämpi ja koostuu neljästä sulasta, kun taas niitty- ja arosuohaukkojen siiven kärki on terävämpi ja kärjessä on kolme sulkaa.

“Tätä rakenteellista tuntomerkkiä on vaikea havaita vilkkaasti saalistavalta linnulta, ellei mukana ole kameraa liikkeen pysäyttämiseksi“, Velmala kertoo.

“Muut tärkeimmät tuntomerkit löytyvät päästä ja siiven alapinnalta.“

Ne ovat seuraavat:

• Arosuohaukkanaaraalla on selvärajainen vaalea kauluri ja sen takana kaulan sivuilla yhtenäisen ruskea alue.
• Käsisulkien (eli siiven uloimpien sulkien) poikkijuovitus keskittyy sulkien keskivaiheille, jolloin sulkien tyvi- ja kärkiosat jäävät pitkälti vaaleiksi. Sini- ja niittysuohaukalla kyseiset sulat ovat tasaisemmin juovikkaat, juovien jatkuessa sulkien kärkiosiin.
• Arosuohaukkanaaraan siiven alapinnalla kyynärsulkien vaaleat juovat ovat epäselviä ja käsisiiven takareuna on vaalea.

Neljä tärkeää tuntomerkkiä vanhan arosuohaukkanaaraan tunnistamiseen. Kuva Selja-haukasta: Rob Dekker

“Yksittäisten tuntomerkkien muuntelu on kuitenkin suurta ja siksi määrityksen tulisi aina perustua useaan tuntomerkkiin“, Velmala huomauttaa.

Ja suohaukkojen tunnistamisen vaikeuden kruunaa se, että nuoret linnut, eli viime kesän poikaset ovat erinäköisiä kuin vanhat koiraat ja naaraat.

“Nuorella, viime kesän poikasella vatsapuoli on edelleen yhtenäisen punaruskea ja lähes viiruton, ja kyynärsiipi on tummempi kuin Seljalla, eli aikuisella arosuohaukkanaaraalla.