Suomen soiden ojituksista voi monilla alueilla aiheutua yhtä suuret ravinnepäästöt kuin maataloudesta. Lisäksi Kestävän metsätalouden (Kemera) tukieurot yllyttävät turhiin ojituksiin. Päästöjen pelätään yhä kasvavan  lisääntyvän puuntarpeen myötä.

Arviot soiden ojituksen aiheuttamasta ravinne-, kiintoaine ja humuskuormituksesta ovat muuttuneet sitä huolestuttavimmiksi, mitä enemmän tietoa on kerätty. Tietoa on saatu muun muassa Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkosta, johon kuuluu 20 talouskäytössä olevaa ja 11 luonnontilaista latvavaluma-aluetta eri puolilta Suomea.

Vuonna 2014 perustettua seurantaverkkoa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö (MMM), koordinoi Luonnonvarakeskus ja mukana ovat  myös Suomen ympäristökeskus (Syke), Metsähallitus, Suomen Metsäkeskus, (aiempia) ELY-keskuksia ja Tapio Oy.

Aiemmin uskottiin, että soiden ojitusten vesistövaikutukset olisivat vain lyhytaikaisia ja suhteellisen pieniä. Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Mika Niemisen mukaan aiemmat arviot on pitänyt muuttaa täysin seurannasta saatujen tutkimustulosten myötä.  Entiset arviot ravinnevalumista on pitänyt jopa 10-kertaistaa.

”Esimerkiksi aiempi arvio metsätalouden typpikuormituksesta oli valtakunnallisesti noin 1600 tonnia,  ja nyt tekemäni arvio on 15000 tonnia. Arvio fosforipäästöistä on viisinkertaistunut”, Nieminen kertoo.

”Viimeisin MMM:n seurantaverkon arvio metsätalouden typpipäästöistä on jopa 25000 tonnia vuodessa, jolloin lukema lähentelisi jo maatalouden lukuja, mikä on 30200 tonnia vuodessa”.

Fosforipäästöarvio on Niemisen tutkimuksen perusteella noussut entisestä 130 tonnista noin 630 tonniin ja MMM:n seurantaverkon arvio peräti 1100 tonnin vuosittain. Maatalouden vastaava luku on 1800 tonnia vuodessa.

”Erityisesti nuo MMM:m seurantaverkon arviot tuntuvat suurilta ja vaativat lisäselvityksiä”.

Luken, Syken, Tapio Oy:n ja Suomen Metsäkeskuksen vesistöasiantuntijoista koostuva SuoVesi -työryhmä päivittää uudet alueelliset ja valtakunnalliset ojitusten kuormitusluvut tämän ja ensi vuoden aikana.

Esimerkiksi Oulujoen vesistöalueella  uudet arviot tarkoittaisivat metsätalouden olevan suurin fosforin päästölähde ja vastaavan liki puolesta kaikesta Oulujoen vesistöön päätyvästä fosforista. Aiemmin metsätalous arvioitiin alueella ”vain” kolmanneksi suurimmaksi päästölähteeksi.

”Vesistöihin ojitetuilta soilta joutuvat typpipäästöt voivat lisäksi kasvaa sitä enemmän, mitä kauemmin ojituksista on aikaa. Tämä johtuu turpeen hajoamisesta ja ravinteiden vapautumisesta”.

Tulevaisuus voi olla vielä synkempi. Syynä tähän ovat uusien metsäteollisuushankkeiden aiheuttama puunkorjuupaine, liian syviksi tehdyt kunnostusojat ja houkutus kaivaa turhia ojia etenkin niin sanotun Kemera-tuen perusteella.

Haitallisia vaikutuksia voitaisiin Niemisen mukaan lieventää ennallistamalla epäonnistuneita ojitusalueita ja siirtymällä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, eli poimintahakkuisiin avohakkuiden sijaan.

”Peitteinen metsätalous haihduttaisi vettä ja vähentäisi ojitustarvetta. Lisäksi ojat tulisi mitoittaa ohjeiden mukaisesti. Nyt tehdään jopa 130 senttiä syviä ojia, kun 50–70 senttiä riittäisi aivan hyvin”

Kaikkiaan Suomen soista on ojitettu metsätaloutta varten yli viisi miljoonaa hehtaaria, eli joka neljäs talouskäytössä oleva metsähehtaari oli alun perin suo.

metsän jatkuva kasvatusmetsäojituksetravinnekuormitusravinnepäästötrehevöityminensuometsävesistöt