On tavallinen talvipäivä ruutanan (Carassius carassius) elämässä. Se möllöttää pienessä hutikassa kotilampensa pohjalla. Näin se on sopeutunut viettämään talvensa – puolen promillen humalassa. Jos ruutanalla olisi ajokortti, olisi se ajokiellossa koko talven. Päällisin puolin ruutanat vaikuttavat varsin tavallisilta kaloilta, mutta niillä on hämmästyttävä kyky, jonka avulla ne voivat elää täysin hapettomissa olosuhteissa.

Ruutana kuuluu särkikalojen heimoon. Sitä esiintyy koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Ruutana on sitkeä kaveri, ja sitä tavataan monenlaisissa vesistöissä järvistä ja meren rannikoista aina pienimpiin lampiin. Erikoiskykynsä ansiosta se pystyy elämään sellaisissakin ympäristöissä, missä muut kalalajit eivät pärjää. Ruutana selviää, vaikka kotilampi jäätyisi kokonaan, eikä happea olisi jäljellä lainkaan.

Opi lisää

Lajikoulu: Näin erotat särkikalat toisistaan

Ruutanan, sekä sen sukulaisten kultakalan ja hopearuutanan, kyky on ollut tiedossa kauan. Koko tarina ilmiön takana on ollut kuitenkin osittain mysteeri. Norjalaistutkijat selvittivät vuonna 2017 Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissaan tarkemmin ruutanan aineenvaihduntaa ja sen geneettistä taustaa. Ruutana tuottaa talvella energiaa maksansa glykogeenivarastoista. Hapettomissa oloissa elimistöön alkaa kertyä maitohappoa. Ruutanan salaisuus on kyky muuttaa haitallinen maitohappo alkoholiksi. Se tuottaa alkoholia samankaltaisen prosessin avulla kuin panimohiiva.

Ruutana voi elää koko talvikauden täysin hengittämättä. Alkoholin tämä kännikala erittää lopulta ympäröivään veteen. Mutta miten otus onnistuu vaihtelemaan energiantuotantotapaansa kesän ja talven välillä? Syynä on miljoonia vuosia sitten tapahtunut perimäaineksen kaksinkertaistuminen. Ilmiö on kasveilla tavallinen, mutta eläimillä harvinainen. Kun geenejä on kaksi, voi toinen erikoistua hapettomaan talviaikaan ja toinen pyörittää normaalia aineenvaihduntaa kesällä.

Kevään koittaessa ruutana selvittää päänsä. Kun jäät lähtevät, ja vesistöjen happipitoisuus pääsee taas kohoamaan, on edessä aktiivinen ja energiaa vaativa kausi. Ruutanan kutuaika alkaa toukokuun lopulla ja kestää elokuuhun asti, eivätkä kutupuuhat onnistu pikkuhönössä. Talven aikana ruutana on kuluttanut maksaan varastoitua glykogeeniä, joten kesä on myös ravinnon tankkauksen aikaa. Ruutana viettää kesänsä mielellään matalilla ja lämpimillä ranta-alueilla. Se kutee kasvillisuuden joukkoon useaan kertaan parin viikon välein. Mätimunat kiinnittyvät vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat noin viikon kuluttua hedelmöittymisestä.

Kun kesä on ohi, vesistöt jäätyvät ja happikato uhkaa, on ruutanan aika valmistautua jälleen talven viettoon pienessä sievässä.

Muokattu 22.3. Poistettu virheellisesti määritetty lajikuva.