Kun haaveilen retkeilystä, mielessäni pyörivät seuraavanlaiset kysymykset. Voidaanko mennä saaristoon? Voidaanko mennää Luukkiin tai Nuuksioon? Voidaanko mennä Lapin tuntureille tai edes Repovedelle?
Kun lapset kysyvät, voidaanko mennä retkelle, he kysyvät, voidaanko mennä mutapolulle tai telttailemaan lähimetsään. Ihailen heitä! Heidän toiveensa ovat toteutettavissa tässä ja nyt. Se, mikä on lähellä, riittää.
Menimme siis viime viikonloppuna mutapolulle. Se on meidän pesueen lempinimi runsaslahopuustoiselle ja tulvivalle lähimetsälle, jonka läpi kulkee toisinaan mutainen polku.
Oikeasti lähiluonto on itsellenikin jatkuvan virkistyksen lähde. Jospa taas hetken myös muistan, ettei luontoelämyksiä tarvitse hakea kauempaa.