En ole pitkään aikaan suunnitellut telttaretkille, tai muillekaan luontoretkille, erityistä ohjelmaa lapsia varten. Pesueen poikaset nimittäin keksivät touhunsa tavallisesti ihan itse. Sadepäivien varalle on toki hyvä pakata reppuihin jotain tekemistä, mutta muuten kovin erityisiä tarvikkeita ei yleensä tarvita leikkeihin ja muihin puuhiin luonnossa.
Eräs tarvike, jota lapset kuitenkin kantavat retkille mukanaan on tulukset. Itse turvaudun retkillä yhä tulitikkuihin, mutta esikoisen innostuttua survival- eli selviytymismeiningistä hankimme myös tulukset. Lasten yksi lempipuuha onkin tulenteko, jos vain metsäpalovaroitukset sen sallivat. Tulentekoon läheisesti liittyy nuotiolla grillaaminen, mutta kyllä lapset muussakin ruuanlaitossa mielellään retkillä auttavat.
Onkiminen on myös yksi lapsille mieluisa puuha – tuli saalista tai ei. Telttaretkille pakkaamme mukaan pelkän koukun ja siiman, jonka sitten kiinnitämme maasta löytyvään pitkään oksaan.
Lapset tuskin koskaan kyllästyvät erilaisten majojen rakentamiseen. Useimmiten majat syntyvät paikalta löytyvistä oksista, mutta onnistuupa majanrakennus esimerkiksi keppien ja pyyhkeidenkin avulla.
Jos on tarpeeksi lämmintä, niin uiminen on hauskaa ja virkistävää.
Lähiympäristön tutkiminen on kaikilla retkillä koko meidän pesueelle mieluisaa: mihin polut johdattavat, millaisia luonnonmuodostumia ja näköalapaikkoja löytyy, voiko johonkin kiivetä, löytyykö luonnosta marjoja, villiyrttejä tai muuta syötävää,… Tärkeitä ovat myös mukavat eväs- ja lepopaikat.
Joskus retkipaikat yllättävät. Tämän jutun kuvat ovat Espoon saariston Stora Herröstä, jossa leiripaikalla oli keinut! Kohde yllätti myös rauhallisuudellaan. Parhaaseen loma-aikaan koko saaressa oli meidän lisäksemme vain muutama muu retkeilijä. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen saarta retkikohteeksi myös muille pääkaupunkiseudulla retkeileville. Stora Herrööseen ja muualle Espoon saaristoon pääsee saaristoveneillä kesäkaudella elokuun loppuun saakka.
Vaikka emme retkiohjelmaa yleensä juuri suunnittele, vinkkejä tulee välillä poimittua muun muassa kirjoista. Esikoinen on saanut uusia ideoita lainaamastaan Seikkailijan käsikirjasta ja itse lainasin hiljattain Talvikki Lyytisen Metsäretki-kirjan. Olen selaillut myös Saara Atulan Retkiruokakirjaa, jonka innoittamana haluan vielä jollain retkellä paistaa tikkupullia valmiista croissant-taikinasta.
