Siitä on jo toista tuntia, kun kampesin itseni ulos makuupussista kirpeään pakkasilmaan ja aloitin kahvinkeiton. Kahvin valmistuminen ei ole vielä lähelläkään. Kaikki on hidasta ja vaivalloista. Kaupungissa tällainen tehottomuus olisi nostanut verenpaineet jo kattoon.

Minä en ole mikään varsinainen eräjorma. Puukko pysyy kyllä kädessä, mutta kiehiset eivät kierry kuin itsestään kauniisti ja symmetrisesti halon kylkeen. Ehei, tarvitaan useampi lentelevä lastu ja ärräpää, ennen kuin edessä rätisee iloinen tuli.

Nyt odottelen, että lumi sulaa kattilassa. Kohta pääsen jo kaatamaan kahvinpurut pannuun. Aamuaurinko pilkistelee puiden lomasta. Luminen metsä ympärillä on rauhallinen. Minun pienessä maailmassani kaikki on juuri nyt hyvin. Retkillä olen aina rakastanut eniten aamuja. On niin ihanan hidasta. Kiirettä ei ole, kahvi on valmista sitten kun on.

Hidas puuhastelu luonnossa tekee hyvää aivoille.

Istuskelen ja tuijottelen tulta, kun pieni ideanpoikanen kurkistaa varovasti pintaan. Sitä seuraa toinen. Ja kolmas. Sitten pulpahtaa jo isompi ajatuskupla. Ja lopulta virkeä kuplien vana. Kaupungissa ja kiireessä hankitun uupumuksen samea vesi alkaa väistyä. Aluksi iloiset kuplat ajelehtivat minne sattuu, mutta pikkuhiljaa ne törmäilevät toisiinsa. Sulautuvat yhteen ja muodostavat kokonaisuuksia.

Aina ei ideointiin tarvita viimeisintä tekniikkaa ja mieletöntä pöhinää. Usein ideointia rajoittavat resurssit ovat aika ja tila ajatella.

Luonnossa on aikaa ja tilaa. Aamukahvia odotellessani olen katsellut maisemaa ja kuunnellut metsän hiljaisuutta. Muistiin on jäänyt paljon ideoita ja ajatuksia. Osa niistä on ihan hyviä, osa ehkä kelvollisia jatkokäsittelyyn, osan heitän lopulta kelvottomina roskiin. Mutta varmaa on se, että olen ollut tänä aikana paljon tuottavampi kuin keskimääräisenä työpäivänä toimistolla.

Voisipa tämän kaiken muuttaa luvuiksi. Laittaa taulukkoon ja laskea yhteen. Jos luonnossa oleskelun tuomalle mielenrauhalle ja luovuudelle voisi määritellä hinnan, olisi se valtava. Luonnon virkistyskäytön merkitys kansantaloudelle ja yksilöiden tuottavuudelle tulisi ottaa huomioon myös päätöksenteossa. Tehokkain tuottavuusloikka voi lähteä virkistys- ja matkailukäyttöön säilytetyistä metsistä, vesiltä tai kallioilta. Luonto on monelle paras ajatushautomo.

luonnon virkistyskäyttömetsä