Viime viikolla saatiin rannikollakin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Tilaisuus oli hyödynnettävä ja kaivettava pulkat esille. Tein myös tälle talvelle Etelä-Suomessa harvinaisen yöretken hiihtäen. Ilo katkesi loppuviikon runsaisiin vesisateisiin ja lämpöasteisiin.

Viikonloppuna poikkesin äänestysreissun ja Pihabongauksen lisäksi suolle.

Lumettoman talven ja lämpöasteiden etuja on, ettei marjastuskauden alkua tarvitse odottaa kevääseen.  Suolta silmä poimi lumilaikkujen joukosta rahkasammalpedillä odottavia meheviä ja tummanpunaisia karpaloita lukemattoman määrän. Sormet seurasivat pian perässä.

 
Punaisena tuikkiva suo sai ihmettelemään, miten runsaasti vitamiineja ja polyfenoleja sisältävät terveyspommit ovat jääneet keräämättä, ovathan karpalon terveysvaikutukset, kuten virtsatietulehduksia hoitava ominaisuus jo perinnetietoa.

Karpalo on parhaimmillaan satoisa marja, Etelä-Suomessa hehtaarisadot voivat olla satoja kiloja, mutta koko maan reilun 20 miljoonan kilon karpalosadosta poimitaan vain murto-osa, pääosin kotitalouksien omaan käyttöön. Se ei sinänsä ole ihme, sillä myöhään kypsyvä karpalo on muita marjoja työläämpi ja usein sormia kohmettava poimittava. Muutaman euron poimijahintakaan ei innosta riittävästi tienestimielessä marjassa käyviä. Elintarviketeollisuuden käyttämät karpalot tulevatkin pääosin Venäjältä ja Pohjois-Amerikasta, missä amerikankarpaloa viljellään suurilla aloilla.

Tammikuiset marjat ovat mehukkaita, eikä kylmäkään tule, lämpöasteet pitävät siitä huolen. Pehmeimpien marjojen mehu valuu sormien välistä ja värjää alla olevan lumilaikun tummanpunaiseksi. Pakkanen on puraissut marjojen enimmän happamuuden ja maku on sokeripitoisuuden lisääntymisen myötä makeutunut. Terveysvaikutuksille marjojen säilyvyyttä parantavien omena-, sitruuna- ja bentsoehappojen väheneminen ei ole hyväksi, mutta makua se parantaa. Hyvä kuidun lähde talvinen karpalo joka tapauksessa on ja liikunnan ja raittiin ilman saa kaupan päälle.

Talvi teki eilen paluun ja tuiskutti pihalle parin kymmenen sentin lumikerroksen. Suussa pyörii kuitenkin vielä karpalon pikantti, mainio maku. Kun lumi seuraavan kerran sulaa, mikä toivottavasti tapahtuu vasta keväällä, on taas karpaloretken aika.

Lähde: Arktiset Aromit ry

harrastuskarpaloluontoharrastuksetmarjastusravintoterveys