Juha Kauppinen

Heräsin tänään harakoiden säksätykseen. Menin ikkunaan, mutta niitä ei näkynyt. Tuntia myöhemmin kävin säätämässä pihalla jotakin, ja harakat pitivät yhä meteliään. Variksillakin tuntui olevan asiaa. En päässyt selvyyteen, olivatko ne kiihtyneitä jonkin pedon vuoksi, ehkä jossain kuusitiheikössä nukkuvan pöllön, vai oliko niillä vain kevättä rinnassa. Myöskään pesään risuja kantavia harakoita ei sattunut näkyviin. Siinä puuhassahan harakat kyllä eivät metelöi, vaan ovat pikemminkin hiljaa. Lehahtavat oksalta toiselle risu nokassaan. Eivät halua paljastaa paikkaansa.

Kevään äänivallista on koossa jo aavistus. Samaan aikaan kuuluvilla aurinkoisessa aamussa olivat harakan ja variksen lisäksi pikkuvarpunen, varpunen, talitiainen, sinitiainen, vihervarpunen ja kaiken kruununa viherpeippo, jonka ryystäminen on jo huomattavan kiihkeätä tähän aikaan vuodesta. Hän, joka yrittäisi mitata kevään tuloa, vetäisi vesiperän: lumi ei juuri ole sulanut ja lämpömittari näyttää miinus yhtä. Mutta pihalla seisoessaan sen tuntee: kevät saapuu tänäkin vuonna.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.

harakkahelmikuukauppinenKevät saapuupikkuvarpunensinitiainentalitiainenvarisvarpunenviherpeippo