Kuva: Ville Heikkinen / Vastavalo
Suomen susista kuuluu kummia. Lajin suojelulla näyttäisi olevan pitkästä aikaa toivoa, mikä tuntuu viime vuosien riitelyn jälkeen yllättävältä.
Keskeisimmät luontojärjestöt, metsästysjärjestöt, koirajärjestöt ja muut tahot näyttävät löytäneen yhteisymmärryksen kaikkein keskeisimmissä asioissa suden suhteen. Suden olemassaoloa Suomessa ei enää kyseenalaisteta, ja lähes kaikki tahot kiittelevät tavoitetta suden sietämisen lisäämiseksi. Suden ympärillä näyttäisi leijuvan epätavallisen myönteinen henki.
Asia käy ilmi eri järjestöjen maa- ja metsätalousministeriölle toimittamista lausunnoista Suomen susikannan hoitosuunnitelman luonnokseen. Luonnoksen ja kaikki siitä annetut lausunnot voi lukea täältä.
Luontojärjestöjen arviot ovat jopa hämmästyttävän positiivisia. ”Kokonaisuudessaan nyt lausunnolla oleva hoitosuunnitelman luonnos on monessa mielessä huomattava askel parempaan suuntaan susikannan hoidossa ja asenteessa sutta kohtaan”, lausuu WWF.
Suomen luonnonsuojeluliitto sanoo puolestaan, että ”Yleisesti ottaen hoitosuunnitelman luonnos on viimekertaista suunnitelmaa parempi ja kannatettava.”
Luonto-Liitto, jonka susiryhmä on usein tunnettu kiihkeänä, on myös rakentava. Osasyy voi olla, että se oli nyt ensimmäistä kertaa mukana työryhmässä, jossa kannanhoitosuunnitelmaa luonnosteltiin.
Oikeastaan vain hiljattain syntynyt Luonnonsuojeluliitto Tapiola on arviossaan kitkerä. Sen ääni on epäluuloinen, ja lausunto laajenee rivi riviltä koko riistahallinnon ryöpyttämiseksi.
Niiden, jotka eivät ole seuranneet susiasioita läheltä, on hyvä tietää, että suden kannanhoitosuunnitelmaa luodaan Suomessa nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen julkaistiin 2005, toinen 2015. Uusimman valmistelu alkoi vuonna 2018, kun edellinen suunnitelma oli sallinut niin sanotun kannanhoidolliseen metsästykseen, joka vei susipolitiikan kriisiin. Yhtä aikaa yleistyneen salametsästyksen kanssa kannanhoidollinen metsästys johti susikannan romahdukseen. Tämän vuoksi luonnonsuojeluyhdistys Tapiola haastoi valtion hallinto-oikeuteen, ja Korkeimman hallinto-oikeuden kautta tie vei EU-tuomioistuimeen. Nyt kannanhoidollinen metsästys on ollut pari vuotta jäissä.
Kannanhoidollinen metsästys on edelleen suurin kivi kengässä. Luontojärjestöt kiittelevät, että sen epäonnistuminen tunnustetaan avoimesti kannanhoitosuunnitelman luonnoksessa. Metsästäjäliitto on lukenut luonnosta puolestaan niin, että EU:n päätöksen jälkeen kannanhoidollinen metsästys voisi alkaa uudestaan jo ensi talvena.
Eri tahojen lausunnoissa on kuitenkin myös paljon yhdistäviä tekijöitä. Susivahinkojen ennaltaehkäisyä painotetaan kautta linjan paljon entistä enemmän. Ennaltaehkäisyn ajatellaan edistävän parhaiten suden sietämistä.
Kysyin Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntijalta, Tapani Veistolalta, mistä hyvä henki suden ympärillä johtuu. Veistola arveli kannanhoitosuunnitelmaa valmistelevien ihmisten olleen mukana jo niin pitkään, että porukka on väsynyt riitelemään. Särmät ovat hioutuneet.
WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen puolestaan arveli, että valmisteluun kuuluneissa sidosryhmätapaamisissa on onnistuttu aikaisempaa paremmin. Eri tahoja edustavat ihmiset ovat kohdanneet aidosti ja pystyneet keskustelemaan kasvotusten.
Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi on sanoissaan varovainen: ”Olen ollut niin pitkään tässä hommassa, että en haluaisi luoda liian positiivista kuvaa. Jos mennään yksityiskohtiin, kiistoja on edelleen.”
Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myöntää, että positiivista virettä on. Osaltaan se voi johtua siitä, että taustatyö tehtiin tällä kertaa eri tavalla kuin ennen. Keväällä Niemi julkaisi pikaviestipalvelu Twitterissä kuvan maakuntakierrokselta, jolla tuolit oli asetettu ympyrän muotoon: ”Ei ollut Power point -esitystä, vaan me ministeriön edustajat istuttiin siellä muiden joukossa ja kysyttiin ihmisiltä heidän näkemyksiään.”
Niemi korostaa moneen kertaan, että suurin kiistakysymys, kannanhoidollinen metsästys, on ollut EU-tuomioistuimen ratkaisua odotellessa pois pöydältä. Se pakottanut kaikki osapuolet pohtimaan konfliktia muuten kuin metsästyksen kautta. Tämä onnenkantamoinen on auttanut yhteisen maaperän löytämisessä.
Suurin kiistanaihe on silti selvitettävä, ja sen selvittely alkaa pian. EU:n pitäisi antaa kannanhoidollisesta metsästyksestä oma ratkaisunsa ensi viikon torstaina, 10. lokakuuta. Sitten Suomessa riittää taas puhetta susista.