Otan kajakilla maihin asumattomalle saarelle Ahvenanmaan saaristossa Teilillä. Mereltä käyvä maininki nuolee rannan kalliota. Niin se on tehnyt jo miljoonien vuosien ajan. Rannan paikka vain on muuttunut aikojen saatossa. Jos kivet osaisivat kertoa elämäntarinansa, kuulostaisi se uskomattomalta. Tuhat vuotta kiven kierrossa ei ole aika eikä mikään. Kivi kertoisi kymmenistä ja sadoista vuosimiljoonista. Aikaperspektiivi venyy niin pitkäksi, että ihmisen voi olla sitä hankala käsittää.
Sileät kivet houkuttelevat tutustumaan lähemmin.
Punainen graniitti hohkaa auringon lämpöä, vaikka ilta on jo pitkällä. Kajakki saa viettää yönsä somerikkorannalla, joka on täynnä pyöreiksi hioutuneita nyrkkiä pienempiä kiviä. Kun rantaa tarkemmin tutkii, löytää kivistä vaikka mitä värisävyjä: valkopilkullisia kuin jonkin linnun munat, punaisesta hiekkakivestä hioutuneita palloja, mustan ja harmaan kirjavia juovikkaita puikuloita. Kunpa osaisin paremmin geologiaa ja tunnistaisin eri kivilajeja, ymmärtäisin maaperän prosesseja ja käsittäisin kivien synnyn ja muutokset.
Somerikkorannan kivien värejä.
Huomaan somerikkorannalla jotain etäisesti tuttua, joka vie ajatukset Viron rannikolle. Sen rannoilta olen löytänyt vastaavia kalkkikiviä ja kivissä olevia fossiileja. Olen lukenut, että Lumparn Ahvenanmaalla on yksi Suomen parhaista paikoista löytää fossiileita. Lumparnin fossiilit ovat ordoviikkikaudelta, noin 500 miljoonaa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Silloin Ahvenanmaa sijaitsi trooppisilla vesillä päiväntasaajan eteläpuolella Atlantin valtamerellä. Mannerliikunnot ovat tuoneet sen kauas pohjoisen kylmiin vesiin.
Vaikka sijaintini on Lumparnista huomattavasti sivussa, alan toiveikkaana tutkimaan tarkemmin muista rosoisempana ja valkeanharmaina erottuvia kiviä. Ei tarvitse montaakaan kääntää, kun huomaan kiven pinnassa selkeästi erottuvia kuvioita. Toisella puolen kivenmurikkaa on painautunut selvä viuhkamainen kuvio. Lapsuuden haaveeni on toteutunut: olen löytänyt fossiiliin Suomesta! Palautan murikan valokuvaamisen jälkeen takaisin rantakivikkoon. Kivien keruuhan ei kuulu jokaisenoikeuksiin, ja minusta tuntuu oikealta jättää nämä aarteet luonnon huomaan, jonne ne kuuluvat.
Fossiilli kiven pinnassa.
Melontaretki jatkuu seuraavina päivinä Ahvenanmaan pääsaaren pohjoispuolelle ja aina Sälskärin majakalle saakka. Kun kerran on fossiilin löytänyt ja silmä oppinut erottamaan oikeanlaiset kivet, löydän retken aikana fossiileja useilta muiltakin saarilta. Fossiilit ovat toki hyvin pieniä ja ne ovat harvassa, mutta siitä huolimatta on pyörryttävää ajatella, että ne tuovat tervehdyksen 500 miljoonan vuoden takaa.