Niin monille suomalaisille tuttu hiirihaukka on sekin ensin vaarantunut Suomessa ja arvioidaan jo uhanalaiseksi, koska kanta on kolmessa vuosikymmenessä puolittunut. Naapurimaissa ja koko Euroopassa komea hiirihaukka voi hyvin - Suomen lisäksi Latviaa lukuun ottamatta.
Hiirihaukka, johon osuu kaunis aamuvalo, on pysähtynyt muutolla saalistamaan. Kuva: Samuli Haapasalo
Suomessa pesii kahta eri hiirihaukkarotua, läntinen (Buteo b. buteo) Länsi-Suomessa, itäinen (Buteo buteo vulpinus) Itä-Suomessa. Niiden kannat myös risteytyvät. Läntinen hiirihaukka muuttaa keskiseen ja eteläiseen Eurooppaan, itäinen yli Saharan autiomaan kauas Afrikkaan.
Ainakin itäisempi rotu on vähentynyt. Syitä hiirihaukan vähentymiselle arvioidaan Birdlifen selvityksessä olevan kaksi: ilmastonmuutoksen seuraukset ja maankäytön muutokset talvehtimisalueilla Afrikassa ja metsätalouden vaikutukset Suomessa. Pesimäkannan arvio on onneksi vielä 4000 paria. Mutta jos kehitys jatkuu nykyisellä vauhdilla, tuttu kesäinen vinkaisu ja profiili taivasta vasten vähenee edelleen, jopa katoaminen uhkaa. Ja kuitenkin hiirihaukan toistuvat, venähtävät vinkaisut peltosaarekkeen yllä ovat osa Suomen kesää.
Kuitenkin muualla Euroopassa, Suomea ja Latviaa lukuun ottamatta, hiirihaukka on jopa vahvistunut ja on elinvoimainen; se on Euroopan yleisin petolintu.
Hiirihaukan muutto alkaa elokuun puolivälissä ja on runsaimmillaan nyt syyskuun lopulla. Paluu läntisen kannan osalta alkaa maaliskuun lopusta, kauempaa palaavan itäisen huhtikuusta alkaen.
Yleensä joitakin kymmeniä yksilöitä jää myös talvehtimaan esim. kesantopeltojen vaiheille, jossa hiirihaukka voi saada kaverikseen pohjoisen piekanan tai hiiripöllön. Talvellakin ne kaikki saalistavat hiiriä ja myyriä.