Oppenheimer -elokuvasta käydyn keskustelun lomassa kerrattiin taas sitä hätkähdyttävää tosiasiaa, että muun muassa unkarilaissyntyinen fyysikko Edward Teller varoitti ilmastonmuutoksesta pariinkiin otteeseen jo vuosina 1957–59. Vuosikymmeniin asian eteen ei tehty mitään. Missä olisimmekaan nyt, jos ilmastonmuutosta olisi edes vähäisin toimin alettu torjua jo 1960-luvulla?

Nyt ilmastonmuutos kiihdyttää luontokatoa joka, kuten ilmaston kuumeneminenkin, etenee monella tasolla nopeammin kuin sen tutkimus ja toistaiseksi melko vähäiset ja pienimuotoiset torjuntatoimet. Luontokatoon ei pidä tottua, vaan sitä on torjuttava kaikin keinoin nyt, kun vielä on mitä pelastaa.

Yhteiskunnassa vallitsee jaettu ymmärrys siitä, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäisemiseksi pitäisi tehdä enemmän ja nopeammin, mutta kukaan ei tunnu osaavan päättää mitä. Kuten ilmastonmuutoksen, myös luontokadon torjunta huutaa suuren mittaluokan systeemaattisia toimia.

Luontokadon suurimpien ajureiden – maa- ja metsätalouden, rakentamisen, saastumisen ja ilmastonmuutoksen – monimuotoisuutta heikentävät vaikutukset ovat valtavat, ja siksi katoa kompensoivien suojelutoimienkin pitää olla mittakaavaltaan riittävän isoja. Nyt sellainen olisi tarjolla.

Tuoreessa lehdessä esitellään suunnitelma luontokäytävistä. Se edistäisi pelkästään jo kokoluokallaan merkittävästi luontokadon torjuntaa, vieläpä kustannustehokkaasti. Samalla saataisiin ilmastohyötyä hiilinielujen muodossa, ja luonnon ennallistamisen tavoitteita kirittäisiin kiinni.