No sehän on merisiili, yksi maailman vanhimmista eläimistä, lähes puolen miljardin vuoden takaa. Esimerkiksi Virosta on löytynyt sen fossiileja. Merisiili luokitellaan "piikkinahkaiseksi", selkärangattomaksi merieläimeksi.
Kyhmyhahkakoiraalla on jotakin ihmeellistä paitsi väreissään ja erikoisissa muodoissaan myös suussaan. Kuvat: Samuli Haapasalo
Merisiilit ovat pyöreähköjä ja teräväpiikkisiä, noin 3-10 cm halkaisijaltaan ja elävät elävät meren pohjassa. Merisiilejä on maailmassa noin 940 lajia. Ne ovat tärkeitä mm. koralliriutoille.
Mutta mitä piikkinen merisiili tekee Jäämerellä elävän arktisen kyhmyhaahkan suussa? Eihän lintu voi syödä tuommoista noin isoa ja joka suuntaan piikkistä merisiiliä. Kurkkuunhan se jää ja tukehtuu koko komea lintu!
Vaan kyllä voi! Kyhmyhaahka pyydystää merisiilin pohjasta ja heilauttaa sen kurkkuunsa pinnalla kääntämällä niskaansa taaksepäin. Ja uskomattomasti se saa nielaistua merisiilin mahaansa kokonaisena – kaikkine terävine piikkeineen. Epäilemättä hyvää ja monipuolista ravintoa!
Kalatehtaan perinnevärit heijastuvat satama-altaan veteen.
Ensimmäisessa kuvassa on aterialla juhlapukuinen kyhmyhaahkakoiras ja toisessa kauniin ruskeaan sonnustautunut naaras. Lintu on minusta yksi Jäämeren kiinnostavimmista, mutta niin on merisiilikin lajissaan! Nämä kuvat ovat tämän kevään 2024 maaliskuulta Varangin niemimaan pohjoiselta Båtsfjordin vuonolta Pohjois-Norjasta. Seuraavana koilliseen on Karhusaari ja sitten Huippuvuoret.
Jos pidät tuulesta, tuiskusta, sateista, hyytävistä myrskyistä ja aallokoista, mutta samalla eksoottisista, kauniista, arktisista linnuista, suosittelen kevättalven linturetkeä itäisimpään Pohjois-Norjaan Varangin niemimaalle ja sen hienoille vuonoille.
Vaan kesällä paistaa Varangin aurinko yöttömässä yössä eikä laske kahteen ja puoleen kuukauteen! Myös silloin ja syksyllä ja kaamosaikaankin voi matkustaa Varangille. Suomen luonnon nettisivuilta löydät monta tarinaa ja retkikohdetta Varangilta.