Asiassa on hieman pohtimista ennen ryhtymistä. Mille linnuille ruokintapaikan ensisijaisesti haluaisit. Sopivan paikan valitsemista ja sitoutumista koko talveksi kannattaa myös miettiä.
Töyhtötiainen. Kuvat: Samuli Haapasalo
Ruokinnan voi nyt jo aloittaakin. Lämpimät säät ovat takana. Yöhallat yleistyvät. Kylmät ilmavirtaukset ovat tuoneet uuden säätyypin, vaikka etelässä päivälämpötilat ovat tällä viikolla vielä normaalia korkeammalla. Joku haluaa toki odottaa ensilumeen ja alkaviin pakkasiin.
Hömötiainen
Suosittelen ensisijaiseksi ruokintapaikan sijoitukseksi metsää. Metsää, jossa erityisesti metsätiaiset eli hömötiainen, töyhtötiainen ja kuusitiainen sekä Lapissa lapintiainen ilmestyisivät käymään säännöllisesti. Yksi seikka ruokintapaikan lähemmässä sijoittamisessa on hyvä varmistaa: Pikkulinnuilla tulee olla nopea tie puiden oksien ja näreiden suojaan. Ne tarvitsevat luontaisen suojan, kun saalistajan, esimerkiksi varpushaukan leveähköt siivet ja pitkä pyrstö osuvat tiaiasparven lintujen silmiin ja annetaan nopea varoitus. Jos ruokintapaikka on sijoitettu liian avoimeen paikkaan esille, se antaa nopealle haukalle tarpeettoman edun.
Metsätiaiset saavat kovalla pakkasella lyhyen talvipäivän aikana energiaa pitkää yötä varten ruokintapaikan antimista, vaikka paras ”ruokintapaikka” onkin hyvin säilytetty vanha, ehjä ja monipuolinen metsäalue. Siemenet ja rasva voivat auttaa metsätiaisia erityisesti lyhyiden talvipäivien purevilla viimoilla tai puiden oksien ja runkojen jäätyessä ja peittäessä syksyllä niihin kätketyt varastot.
Kuusitiainen
Metsätiaisten ruokintapaikalla yleensä kohtaa myös puukiipijän. Vaellusvuosina pähkinänakkeli voi pysähtyä ruokintapaikalle. Joskus, mutta ainakin vielä äärimmäisen harvoin hippiäinenkin oppii käymään talilla.
Monet tikat löytävät tiaisruokinnalle, käpytikan lisäksi myös harmaapäätikka, välistä valkoselkätikka sekä pikkutikka, ani harvoin pohjantikka. Hyvällä onnella saa säännölliseksi vierailijaksi palokärjenkin, joka katselee tämänkin Vuosi Luonnossa blogin yllä.
Närhi kulkee erityisesti syksyllä pähkinöitä etsimässä. Eteläisimmän rannikon pähkinälehtojen lähettyvillä myös hauskan näköinen pähkinähakki on mahdollinen. Vikkelä pyrstötiaisparvi osuu toisinaan myös talviruokinnalle. Kevättalvella ruokintapaikan metsään ilmestyvät monasti myös punatulkut ja keltasirkut, ehkä oikullisesti muuttavat ja vaeltavat vihervarpunen ja urpiainenkin. Ja yllätykset ovat hauska lisä ruokintapaikan lintuihin!
Ruokintapaikkaa ei kannattaa paisuttaa liikaa. Sen sijaan jatkuvuus on olennaista. Tärkeää on, että ruoka on puhdasta ja kuivaa ja ehdottomasti suolatonta eikä vanhentunutta. Kaura, kuorittu auringonkukan siemen ja tali ovat hyviä. Pähkinässä on paljon energiaa. Ruokinta-automaatin avulla voi varmistaa, että ruoka ei pääse loppumaan käyntien välillä. Rasvat kannattaa sitoa niin, ettei näätä tai orava eivätkä isommat linnutkaan vie niitä matkaansa. Silloin metsätiaiset ja monet muut jäisivät ilman.
Lapintiainen monissa kauniissa ruskean sävyissään
Ruokintapaikalla voi hyvin valokuvata, mutta ei liian pitkään kerralla, jotta linnut ehtivät erityisesti kylmään aikaan saamaan riittävästi ravintoa. Ruokintapaikalla toimitaan aina suojelu edellä. Nyt syksyn valot ovat kauniita ja monensävyisiä. Ruska tuo taustavärejä. Myöhemmin lumi oksilla ja hanki antavat lisää valoa ja vaihtelua kuviin.
Pidän tärkeänä, että ruokinta, kun se on aloitettu ja linnut ovat oppineet käymään, jatkuu yhtämittaisesti koko talven. Siksi paikka kannattaa valita niin, että ruokinnan ylläpito ei ole liian vaikeaa paksujen hankien tai kylmien kelien aikana.
Talviruokintapaikalla voi hiljaa tarkkaillessaan oppia paljonkin linnuista, niiden äänistä sekä käyttäytymisestä tai vaihtelevasta esiintymisestä eri vuosina. Näin voi kertyä myös tutkimustietoa esim. lintujen kantojen muutoksista tai esimerkiksi kolmen uhanalaisen metsätiaislajin eli hömö-, töyhtö- ja lapintiaisen kannan kehityksestä.