Terveet kasvit terveessä maaperässä
Tänä vuonna olemme saaneet mukavasti satoa. Erityisen haastavaan satokauteen 2025 verrattuna tämä meidän viides kesä Korsossa on ollut kiitollisempaa aikaa. Ja sellaista vuotta toki ei voi ollakaan, milloin kaikki onnistuisi sataprosenttisesti.
Kaikenlaista harmia siis yleensä pyrkii tulemaan vastaan satokauden aikana. Jaamme nyt joitakin hyväksi havaittuja vinkkejä, miten tilanteen voi joko alun perin pitää suhteellisen hyvänä tai mahdollisesti pelastaa, jos tuholaiset tai taudit pääsevät kokeilemaan onneaan.
Kasvit eivät pääse pakenemaan uhkia
Haasteita puutarhan kasveille usein pyrkivät aiheuttamaan ainakin:
- Erilaiset hyönteiset, kuten kirpat, kirvat, ripsiäiset jne.
- Etanat ja kotilot
- Jyrsijät, eli myyrät, hiiret ja muut
- Nelijalkaiset ystävämme rusakot, kauriit, peurat jne.
- Bakteeri-, sieni- ja virusperäiset taudit
Kasvit eivät pääse pakoon, oli uhka kooltaan suuri tai pieni. Siksi meidän tehtävämme on vahvistaa kasveja sisäisesti ja suojata ulkoisesti.
Ennaltaehkäisy on paras apu
Kun kasvit ja maaperä voivat hyvin jo lähtötilanteessa, tulee vähemmän tarvetta puuttua oireisiin reaktiivisesti. Tauteja ja pienimpiä tuholaishyönteisiä on jossain määrin mahdollista estää, kun kasvatamme terveitä, hyvinvoivia kasveja terveessä maaperässä. Olennaisinta on panostaa kasvien ravitsemukseen ja terveyteen satokauden aikana. Kaikkein parasta tietysti on, jos pystyt vaikuttamaan tilanteeseen jo taimikasvatuksen aikana.
Kannattaa siis kerrata terveen maaperän periaatteet, joita olemme käyneet läpi aiemmissa kirjoituksissa alkuvuoden 2025 aikana.
Miten kasvit saa voimaan mahdollisimman hyvin?
Kasvit voivat hyvin, kun ne yhteyttävät kunnolla ja pääsevät muuttamaan haalimaansa typpeä proteiineiksi mahdollisimman tehokkaasti. Silloin ne saavat tasapainoisesti ravinteita. Yleensä lannoituksessa kiinnitetään suurin huomio typpeen, kaliumiin ja fosforiin, mutta yhtä tärkeää on, että kasvien saatavilla on erilaisia hivenaineita, kuten booria, sinkkiä tai molybdeeniä.
Kaikilla ravinteilla on tehtävänsä ja tasapaino on tärkeintä. Kasvien tulisi saada tarvitsemansa ravinto yhteistoiminnasta pieneliöiden, ei kemiallisten lannoitteiden kautta. Kun ravinteita on maaperässä tasapainoisesti, kasvit saavat enemmän energiaa kuin tarvitsevat yllä mainittuihin prosesseihin. Silloin ne alkavat sijoittaa energiaa rasva-aineiksi ja toissijaisiksi aineenvaihduntatuotteiksi, jolloin myös kasvien ravitsemukselliset ominaisuudet paranevat.
Laadukas kompostimulta tuoksuu metsämaalta ja on täynnä elämää
Hyvän kompostin tuoksu & salaisuus
Maaperän ravinnepitoisuuden haluttuun tasapainoon ja pieneliöaktiivisuuteen sekä -populaatioihin pystyy vaikuttamaan hyvällä kompostilla. Hyvässä kompostimullassa on hyvä metsämaan, humuksen tuoksu ja se kuhisee pieneliöitä ja niiden aineenvaihduntatuotteita.
Jo alunperin laadukasta kompostimultaakin voi tehostaa sekoittamalla siihen esimerkiksi kivituhkaa ja merilevää. Näitä saa ostettua puutarhaliikkeistä ja rautakaupoista jauheena tai uutteena. Pieneliöt vapauttavat niissä piilevät ravinteet, joten kasvit saavat niistä monipuolisesti hivenaineita, joita ne tarvitsevat voidakseen hyvin. Jauhetta voi levittää suoraan maahan ja kastella sen jälkeen joko vedellä tai mikrobiliuoksella.
Humuskampanjan sivuilta löytyy reseptejä, miten voit hyödyntää esimerkiksi matokompostia ja kombuchaa ja valmistaa itse hyötymikrobihapatetta (HM-hapate) kasvien hyinvoinnin tueksi. Humuskampanja on toiminut muutaman vuoden ajan yhteistyössä erityisesti päiväkotien kanssa tavoitteena lisätä ymmärrystä maaperän hyvinvoinnista ja humuksen lisäämisestä.
Monimuotoisessa puutarhassa kasvit saavat tukea toisistaan ja voivat hyvin
Suojaa monimuotoisesta ekosysteemistä
- Kasvit hyötyvät monipuolisista kasvien ja mikrobien yhteisöistä. Kasvit muodostavat kumppanuuksia eri mikrobien kanssa, jotka pitävät tauteja ja loisia poissa. Mahdollisimman laaja lajikirjo puutarhassa antaa kasveille suojaa.
- Luonnossa on petoja, jotka saalistavat puutarhan tuholaishyönteisiä. Esimerkiksi leppäkertut saalistavat pienimpiä tuholaisia kuten kirvoja. Niitä kannattaa siis pyrkiä houkuttelemaan viljelmille erilaisilla yrteillä ja kukilla. Muista myös jättää pikkupedoille suojapaikkoja, kuten lehti- tai risukasoja. Esimerkiksi sarjakukkaiset ja mykerökukkaiset kasvit toimivat hyvinä houkuttimina. Voit vaikka antaa korianterin tai persiljan kukkia ja houkutella näin petoja pitämään puutarhasi tasapainoa yllä.
Samettikukkaa kannattaa kasvattaa muiden kasvien kumppanina suojaamassa niitä
Kasvien sisäisen ja monimuotoisen ympäristön lisäksi ainakin tietyt kasvit on usein järkevää suojata myös ulkoisesti. Esimerkiksi beta vulgaris -lajin kasvit ovat kauriiden ja peurojen suosikkeja ja ne on tietyillä alueilla eteläisemmässä Suomessa oikeastaan pakko suojata aidoilla ja/tai kestävillä tuholaisverkoilla, tai sato menee parempiin suihin.
Vuohenputkesta ja monista muista vilillivihanneksista saa satoa myös kesän lopulla
Villiä ja viljeltyä satoa
Kalitsouniat ovat kreetalaisia piirakoita, joissa on sisällä hortaa eli villivihanneksia ja/tai juustoa. Näihin sopii kaikenlainen vihreä. Jos olet niittänyt keruupaikkoja kesän aikana, antavat voikukka, nokkonen ja vuohenputki vielä hyvin satoa loppukesästä. Lehtikaalin sato yleensä vain paranee syksyä kohti, pinaatista voi yhä saada uutta satoa ja mangoldia yleensä riittää koko kaudeksi (jos olet pelastanut sen kauriilta). Myös fenkoli sopii tähän erinomaisesti. Jos käytät nokkosta tai pinaattia, suosittelen ryöppäämään ne ensin nopeasti kiehuvassa vedessä.
Ainesosat
Taikina
- 7,5 dl jauhoja
- 1 tl suolaa
- 2,5 dl vettä
- 3 rkl neitsytoliiviöljyä
Täyte
- n. 0,5 dl rkl oliiviöljyä + paistamiseen
- nippu kevätsipulia tai yksi sipuli, pilkottuna
- noin 500 g vihreää puutarhasta ja sen laitamilta
- 2 tl sitruunamehua tai viinietikkaa
- pieni nippu minttua
- suolaa ja pippuria maun mukana
Valmistusohjeet
Sekoita kaikki taikinan ainekset pehmeäksi taikinaksi. Lisää jauhoja tai vettä tarpeen mukaan, jotta koostumus on sopiva pallo. Anna taikinan levätä mielellään vähintään tunnin, tai ainakin sen aikaa kun teet täytteen.
Halutessasi voit ryöpätä voikukan lehtiä kiehuvassa vedessä muutaman sekunnin ajan, etenkin jos ne ovat hieman suurempia ja sahalaitaisia. Ryöppääminen miedontaa villivihannesten makua ja poistaa mahdollista kitkeryyttä. Viilennä ryöpätyt villivihannekset kylmässä vedessä, puristele vesi hyvin pois ja pilko.
Kuullota pilkotut sipulit (valkoiset osat) paistinpannussa öljyssä. Laske lämpötilaa ja lisää pieniksi pilkotut ryöpätyt voikukan/nokkosen/pinaatin lehdet sekä muut pilkotut vihreät. Lisää sitruunamehu / viinietikkaa. Kypsennä viitisen minuuttia kannen alla. Poista kansi ja hauduta mahdollinen ylimääräinen vesi pois täytteestä. Lisää suolaa, pippuria ja minttua oman maun mukaan.
Jaa taikina pieniksi, samankokoisiksi palloiksi. Koko ja määrä riippuu siitä, minkä kokoisia piirasia haluat. Kauli pallot pyöreiksi levyiksi. Laita täytettä noin yksi ruokalusikallinen ja kostuta sisäreunat vedellä. Sulje piiras toisella pyöreällä levyllä. Yhtä hyvin voit myös tehdä suurempia levyjä ja kääntää ne täytteen kanssa puolikuun muutoisiksi piiraiksi. Sulje reunat hyvin painelemalla ne kiinni haarukan piikeillä.
Kuumenna öljy pannulla paistamista varten. Paista piiraat melko kuumalla pannulla tai vaikka nuotiolla muurikkapannussa molemmilta puolita niin, että ne ovat kullanruskeita. Voit paistaa niin monta piirasta kerrallaan, kun pannulle mahtuu.
Nauti raikkaan (villiyrtti)salaatin kera!
Kaikki kirjoituksen kuvat on ottanut Jyrki Kaheinen.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.