43/2026

Jäämeri on valtameri. Itämeri on sisämeri. Itämeri on varsin vaikeassa tilassa. Syvänteiden pohjat ovat kuolleita. Rantavaltioiden ravinnevalumien ja saasteiden seuraamusten vuoksi rehevöityminen etenee. Sinilevä kukkii aalloissa. Ravinteita vastaan tsempataan paljolti vapaaehtoisvoimin ansiokkaasti. Tietoa on tarjolla, mutta valumat ovat edelleen hyvin suuria.

Jäämerestä voi nostaa haasteena kuningasravun, vieraslajin, joka on saaliina arvokas, mutta ekologian ja kalastuksen kannalta ristiriitainen. Luonnonlohen sijaan ”kassilohet” lähes jokaisessa vuonossa ovat suuri bisnes, mutta ekologisessa suhteessa  ympäristökysymys. Lintuvuorien lintujen ruokakalaa syötetään kassilohiviljelmille ja vaikutukset luonnonlohiin ovat kysymysmerkki. Miljoonien lintuvuorilintujen, pikkukajavien, kiislojen ja muiden yhdyskunnat romahtavat, jopa autioituvat. Ongelmaa lisää meren lämpeneminen ilmastonmuutoksen myötä. Lintujen ruokanaan käyttämän kalat siirtyvät pohjoisemmaksi ulapoille, liian pitkän matkan päähän lintujen pesimäpaikoista lintuvuorilta.

Merikotka tarkkailee Komagværin dyyneillä Varanginvuonolla

Kuningasravusta huolimatta haahkat ovat löytäneet vuonoilla simpukoita ja alkuaan niin rikkaassa eloyhteisössä monenlaista ruokaa ja onneksi näyttävät vielä silmämääräisesti pärjäävän. Haahkanaaraita ja nuoria oli aika mukavasti rantavesissä heinä-elokuun taitteessa. Koiraat ovat siirtyneet jo heti alkukesästä lännemmäksi. Lähes kaikkien vesilintujen tapaan varmasti Ruijassakin haahkakannat ovat kuitenkin laskeneet.

Meillä kannattaa kohdistaa voimat Itämeren suojeluun, sen ekologian ja saastumisen tutkimiseen ja vahvasti korjaaviin toimiin, jotka ovat sitä mahdollisempia, mitä paremmin syyt ja seuraukset tiedetään. Korjaavia toimia pitää vahvistaa suurella sydämellä. Haahkan kannan taantuminen verrattuna Pohjois-Norjaan on vankka indikaatio siitä, että muut syyt ovat primäärejä haahkan ongelmiin Suomenlahdella ja Ahvenanmerellä kuin merikotka, vaikka yksi sen saalislajeista toki ja aivan luonnollisesti on haahka. Isoja syitä ovat Itämeren pitkälle edennyt rehevöityminen ja saastuminen, jokakesäiset sinileväkukinnot, veden samentuminen valoa huonosti läpäiseväksi, osa suorina vaikutuksina, osa indikoimassa meren tilaa ja sen kehitystä.

Näillä vesillä olisi hyvä nähdä merikotkien oppivan vielä enemmän saalistamaan merimetsoja, jotka sopivat erinomaisesti merikotkien saalislinnuiksi. Merimetsojen nyt aloitettu paukuttelu hengiltä on vaikutukseltaan vastakkainen. Ihmisen ampumat merimetsot ovat pois merikotkan vaihtoehtoisesta ravintoketjusta. Siltä osin kuin haahkat ovat alttiita päätymään merikotkan saaliiksi, voidaan suunnitelmallisesti suosia myös haahkojen asettumista pesimään niin lähelle ihmistä oleville rannoille, että merikotka ei uskalla niillä saalistaa. Näin on monella saarella luonnostaan tapahtunut.

Pysyvämmän avun haahkalle voi antaa vain sillä, että Itämeren tila saadaan nopeasti kääntymään parempaan, että emoille ja poikasille löytyy taas sinisimpukkaa ja että edistetään pesimärauhaa.

Ei niin runsaana varhemmin esiintynyt kampelankaan, jonka kalastaminen on tärkeä osa koko saariston kulttuuria, kanta ole romahtanut sen vuoksi, että merimetsot tai merikotkat olisivat syöneet kampelat. Ongelma koko Itämeren eloyhteisölle on voimakas rehevöityminen ja saastuminen monine vaikeine ja pitkäaikaisine seurauksineen.

Lopuksi optimistinen kuva pesimäajan ulkopuolelta Varangin niemimaalta Berlevågin tien varrelta helmikuisen meren myllerryksessä. Kuva on kahden ja puolen vuoden takaa. Talvehtivat haahkat keikkuvat korkeilla aalloilla tiiviissä ryhmässä.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!