Luonto nyt: Dna-menetelmät ja kaukokartoitus paljastavat, toimivatko luontotoimet
Monet lajit hyötyvät metsäpalosta, ja joillekin se on elinehto. Kuva: Jussi Helimäki / Vastavalo
Kun ihmiset pyrkivät parantamaan luonnon tilaa esimerkiksi ennallistamalla, aina ei selviä, miten eliöt ja elinympäristöt hyötyvät toimista. Ovatko toimet todellisuudessa auttaneet ja kuinka paljon?
Konsulttiyritys Luontoa selvitti, miten luontotoimien seurauksia voitaisiin todentaa ja mitata metsäluonnossa. Selvityksen tilasi metsäsertifikaatti FSC yhdessä huonekaluvalmistaja IKEAn ja ympäristöjärjestö WWF:n kanssa.
Luontoan johtava luontosiantuntija Paloma Hannonen kertoo, että luontotoimien aikaansaamista muutoksista pitäisi saada luotettavaa tutkimukseen perustuvaa tietoa.
”Esimerkiksi jos luontoa ennallistetaan, se ei saisi jäädä ennallistoimenpiteiden toteuttamiseen. Meidän pitäisi seurata, mitä luonnossa todella ennallistamisen jälkeen tapahtuu”, Hannonen toteaa.
Jos toimet eivät tuota tulosta, pitää kokeilla jotain muuta.
DNA-menetelmä ja kaukokartoitus käytössä
Yritys tarkasteli Suomessa ja Ruotsissa kahta uudehkoa menetelmää, joilla luonnossa tapahtuvia muutoksia olisi mahdollista seurata. Kaukokartoituksella, joka perustuu satelliittikuviin, he arvioivat pystylahopuun määrää metsissä. Maastokäynneillä selvitettiin maassa olevan lahopuun määrää ja laatua.
EDNA eli ympäristö-DNA:n avulla he puolestaan tarkastelivat kulotusalueilla paloa vaativien sienilajien määrää. Menetelmässä maaperästä tai vedestä otetuista näytteistä etsitään jälkiä eliöiden DNA:sta. Niitä verrataan tiedossa olevien lajien DNA:han.
Kulotus tarkoittaa metsänhoidossa sitä, että hakkuutähteet sekä osa maan eloperäisestä pintakerroksesta poltetaan suunnitellusti ja tuli vaurioittaa myös säästöpuita.
Lajeja etsittiin kulotetuilta alueilta, koska isoilla FSC-sertifikaattiin sitoutuneilla toimijoilla on velvollisuus kulottaa tietty pinta-ala metsästä. Sertifikaatin tarkoitus on edistää metsien kestävää hoitoa ja osoittaa puuraaka-aineen kestävä ja vastuullinen alkuperä.
Raportin toimeksiantajat halusivat selvittää, miten FSC-sertifikaattia voitaisiin kehittää, jotta sen hyödyt luonnon monimuotoisuudelle voitaisiin todentaa ja mitata. Nykyisin sertifikaatti asettaa siihen sitoutuneelle metsänomistajalle useita sääntöjä, mutta toimien vaikutuksia luontoon ei juuri seurata.
FSC-sertifiointi ei turvaa metsien luontoarvoja
Luontotoimille voidaan asettaa tulosvaatimuksia
Hannonen kertoo, että selvityksen tulokset olivat lupaavia. Jokaiselta kulotetulta alueelta löytyi paloa vaativia sienilajeja.
”Se osoittaa, että kulotus auttaa näitä lajeja ja sen, että tällaisella menetelmällä vaikutukset luonnolle voidaan osoittaa.”
Lahopuun määrää olisi mahdollista arvioida satelliittidatan, ilmakuva-aineistojen ja tekoälyn avulla perinteisten maastomittausten lisäksi.
Menetelmien etuna olisi se, että niiden käyttö olisi kustannustehokasta isoilla alueilla. Tämä on tärkeää, koska sertifioidut metsäalueet ovat usein hyvin laajoja.
Hannonen sanoo, että selvityksen perusteella menetelmiä olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi FSC:n luontovaikutusten todentamisessa.
”Tulosvaatimusten asettaminen on teknisesti mahdollista ja realistista. Se vaatii kuitenkin tähän asti sääntöpohjaisuuteen perustuvalta sertifikaatilta aikaa ja yhteistä sopimista.”
EDNA:ta ja kaukokartoitusta olisi mahdollista hyödyntää myös muiden luontotoimien tarkastelussa. Esimerkiksi kun Suomi ennallistaa EU:n vaatimuksesta heikentyneitä alueita, toimien todellisia vaikutuksia voitaisiin seurata.
Kulotetun metsän lajilöydöt kertovat maaperän rikkaasta elämästä
Selvitystä tehdessä asiantuntijat löysivät DNA-menetelmällä kulotusalueilta Suomelle seitsemän ja Ruotsille kaksi uutta paloa vaativaa sienilajia. Suomesta löytyi muun muassa kuplamörsky, kytöhelokka ja hehkumaljakas.
Näiden lisäksi he löysivät useita satoja kanta-, home- ja kotelosienilajeja, joita ei ole aiemmin kirjattu Suomen ja EU:n lajitietojärjestelmään.
Hannosen mukaan lajilöydökset osoittavat, kuinka vajavainen käsitys ihmiselle on maaperän elämästä.
”Maaperässä on valtavasti elämää, mistä meillä ei ole mitään tietoa. Kun muutamme ekosysteemien toimintaa hirveällä vauhdilla, uhkana on se, että meiltä katoaa sellaista maailmaa, josta meillä ei ole ollut edes käsitystä.”
Hannonen muistuttaa, että ihmiset eivät myöskään tiedä, mitkä asiat ovat ekosysteemeissä kytköksissä toisiinsa. Esimerkiksi maaperän sienilajiston köyhtymisellä voi olla kauaskantoisia seurauksia metsille.
Lue lisää tulen vaikutuksista metsäluontoon >>
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.