Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Hömötiainen ääntää kunnolla suomalais-ugrilaisittain
Hömötiaisen merkitys metsien kunnon indikaattorina on oikeastaan lahjomaton. Talvilintulaskentojen tuloksissa Helsingin Yliopiston Luomuksella on jo vuodenvaihteesta 1956/1957 lähtien vuosittain noin 500 reitin tiedot kaikista talvilinnuista.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
317/365
Ystävieni kanssa pitämäni talviruokintapaikka on hyvässä kuusivaltaisessa metsässä, laajalla metsäalueella. Siinä käy nytkin 4 – 5 hömötiaista. Ja tärkeää on, että itse metsä tarjoaa hyvää ja monipuolista ravintoa. Silloin tsi tsi tsäääää tsäääää tsäääää äänet kuuluvat.
Hömppärin ääni pitää täydellisesti yllä suomalais-ugrilaista äidinkielen ääntämistä. Äänessä on oikeat äät ja nimessä täyteläiset ööt. Kalevalan tiainen. Hömö muuten tarkoittaa itämurteissa hölmöä, mikä viitannee hömötiaisen kesyyteen, hölmön rohkeuteen.
Monimuotoinen metsä auttaa myös siinä, että vanhenevan puuston myötä on hyviä piilopaikkoja kätkeä siemeniä ja hyönteisiä lyhyen päivän ja pitkän, kylmän talviyön varalle. Osaltaan kätköjen varassa runsaat 10 grammaa (!) painava lintu pärjää yli pitkän talviyön. Siinä voi ruokintapaikkakin auttaa paikallisesti.
Syksyn valot näkyvät vielä Uudenmaan metsissä.
Mutta iso juttu on, myös hömötiaiselle, että metsien monimuotoisuus toteutuu vallitsevana ja aitona metsänhoidollisena periaatteena. Monimuotoisuudella on monta tärkeää ekologista, metsänhoidollista ja ilmastollista ulottuvuutta. Aiemmissa kirjoituksissani olen korostanut hömötiaisen ja töyhtötiaisen esiintymisen ja lukumäärän merkitystä metsien monimuotoisuuden arviointimittarina. Nyt molempien kanta on ollut jo pitkään aika voimakkaassa laskuluisussa.
Syksyllä on hömötiaisella tuo kätkemisen kausi. Siksi siemeniä on hyvä olla tarjolla ruokintapaikoilla jo alkusyksystä.
Syksylläkin on hauska ihmetellä tiaisten akrobatiaa havupuiden oksilla, joissa koristeelliset jäkälät, lupot ja naavat antavat syvyyttä maisemaan. Ja kun kuura ja vähäinen lumi vasta valaisevat maata, pääsevät myös mm. palleroporonjäkälät ja eri varvut oikeuksiinsa.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kalasääski sanoi heippa elo-syyskuun taitteen ja syyskuun alkupuolen vaiheilla ja ensimmäiset ilmestyvät taas huhtikuulla, heti kun vesistöistä alkaa löytyä kalastukseen sopivia sulapaikkoja. Silloin kalasääski palaa kaivattuna, toivottuna. Mutta missä se on tällä välin, siitäkin kertoo blogi.
Hippiäinen on harvinaisuus ruokintapaikalla. Muutamia havaintoja on kuitenkin jo olemassa. Kirjoittaja toivoo sitä taas tulevana talvena vierailevaksi.
Ovatko tundraurpiainen ja urpiainen sama vai kaksi eri lajia; onko tundraurpiainen urpiaisen alalaji, kas siinä pulma! Mutta hyvin terhakoita, kauniita ja vilkkaita lintuja ne ovat molemmat, yhdessä tai erikseen.