Packraftit, kotoisasti reppulautat, tekevät vahvasti tuloa retkeilijöiden varustevalikoimaan. Se ei ole ihme, sillä repussa kulkeva, ilmatäytteinen vene avaa retkeilyyn aivan uusia ulottuvuuksia. Tein lokakuisen reppulauttaretken Petäjävedellä ja Multialla mutkittelevalle Pengerjoelle.
Pysäköin auton metsäteiden risteykseen ja pakkasin varusteet rinkkaan: eväät, pakki ruoanlaittoa varten ja taukovaatetta. Irtohihnoilla rinkan saa sidottua lautan päälle ja vedenpitävässä säkissä tavarat pysyvät kuivina. Neopreenitossut varasin melontaa varten, vesi kun on jo raikkaan viileää. Tossuilla on hyvä kahlailla rantavedessä ja pomppia koskien kivillä. Veneilyliivit tuovat turvallisuutta.
Tien poikki viritetty puomi estää autoilun vajaan puolen kilometrin päähän rantaan, mutta se ei haittaa, sillä telttapussin kokoiseen ja painoiseen pakettiin mahtuvan kulkupelin voi kiinnittää rinkan päälle. Neliosainen mela kulkee kevyesti rinkan sivuilla tai päällä. Kätevä kuljetettavuus on reppulautan paras ominaisuus, vesille pääsee sielläkin, mihin ei kanoottia tai venettä viitsi tai voi raahata.
Rannassa on aika täytää lautta. Se käy nopeasti, viidessä minuutissa kulkupeli on lähtökunnossa.
Pengerjoki on mielenkiintoinen melottava. Kevättulvien aikaan joessa riittää vettä kajakeille ja kanooteillekin, mutta kuivan kesän jäljiltä joki virtaa vähävetisenä. Packraftilla retkeillessä sekään ei haittaa, sillä tasapohjainen lautta ei paljoa vettä tarvitse.
Keski-Suomen pisin joki sopii muutenkin mainiosti lokakuiselle reppulauttareissulle. Joki mutkittelee mielenkiintoisesti, sopivien välimatkojen välein on pieniä koskia. Vähävetiset kosket on helppo kiertää maitse lautta olkapäällä. Leppäkoskella on jo parhaat päivänsä nähnyt laavu, mutta taukopaikkana se on edelleen mukava.
Valitsin melontapätkän kartalta etukäteen siten, että paluumatkakin onnistuu helposti. Melontamatkan päätteeksi rullaan lautan takaisin rinkan päälle ja lompsin metsäautotietä pitkin takaisin lähtöpisteeseen.