Öljyssä paistettuja kuhnuritoukkia. Kuva: Markus Sirkka

Talvi alkaa olla takana ja uusi kesä edessä, joten on aika raivata pakastimeen tilaa uudelle sadolle.

Löysin pakastimestani vielä jokusen rasian viime kesänä omilta mehiläistarhoilta keräämiäni kuhnuritoukkia.

Toukat ovat varsin maukasta lähiruokaa. Toukkia voi valmistaa monin eri tavoin, yksinkertaisimmillaan vain paistaa kevyesti pannulla lisukkeeksi tai suolaisiksi snäkseiksi. Toukat eivät ole höttöä, vaan ravintoarvot ovat varsin mainiot: esimerkiksi proteiinia on lähes lohen veroisesti ja rautaa enemmän mitä sianlihassa.

Pakastin toukat kennoissaan, joten ensimmäinen toimenpide toukkien valmistuksessa on irrottaa ne mehiläisten mehiläisvahasta rakentamista kennoista. Kovin tarkkaa se ei kotikäytössä ole, pieni määrä mehiläisvahaa antaa herkulle vain makua.

Kuhnuritoukkien poistaminen pitää mehiläisiä vaivaavat varroapunkit kurissa. Kuvat: Markus Sirkka

Punkeille kyytiä

Mehiläispesän keskikesällä jopa 60 000 yksilön yhdyskunta muodostuu pääasiassa työläisistä, jotka ovat kaikki naaraita, sekä kuningattaresta ja pesän koiraista, muutamasta sadasta kuhnurista.

Kuhnuritoukat poistetaan pesästä normaalien hoitotoimien yhteydessä. Se on osa mehiläisiä vaivaavan varroapunkin luonnonmukaista torjuntaa, joten yhdyskunnan elämään kuhnureiden popsiminen ei vaikuta.

Sama kohtalo kuhnureilla olisi, vaikka mehiläistarhaaja ei pesän elämään sekaantuisi, sillä kuhnurien ainoan tehtävän, pariutumattoman emon hedelmöittämisen jälkeen laiskanpulskaa poikamiehen elämää viettävät kuhnurit heitetään pois pesästä. Nykyisin mehiläispesässä on useimmiten mehiläistarhaajan antama, valmiiksi muniva kuningatar, joten siitosvirkakin on useimmilta kuhnureilta viety.

Varroapunkit ovat mieltyneet erityisesti kuhnurikennoihin, sillä kaksi kertaa työläisiä painavammat kuhnurit kehittyvät hitaammin ja niiden kennot tarjoavat siten punkeille ihanteelliset lisääntymisolot.

Parhaimmillaan toukat ovat kahden kolmen viikon ikäisinä, niin kutsutussa punasilmävaiheessa. Pakastimesta kaivamani toukat ovat muutamia päiviä nuorempia, ja pehmeinä ne hajoavat helposti, mutta kotikäytössä sillä ei ole suurta merkitystä. Maku on kuitenkin hyvä, omaan suuhuni pähkinäinen.

Uuselintarvike

Aiemmin, ennen kuin innostuin itse syömään toukat, annoin ne lintujen ruoaksi tai laitoin kompostiin. Muutaman vuoden ajan ne ovat päätyneet omalle ruokalautaselleni.

Kuhnuritoukkia matkalla paistinpannulle.

Tulevaisuudessa toukkani saattavat päätyä myös myyntiin, sillä kuhnuritoukat ovat ehdolla uuselintarvikkeiksi ja niitä saa myydä siirtymäajan, vuoden 2019 loppuun saakka. Päätöstä uuselintarvikkeeksi hyväksymiseksi odotetaan alkuvuodesta 2020. Asiaa on selvitetty mm. Suomen Mehiläishoitajain liiton More than honey-hankkeessa.

Toistaiseksi kuhnuritoukkia on kuluttajien saatavilla vielä hyvin rajoitetusti, mutta hyönteisiä tarjoavissa ravintoloissa niitä jonkin verran tarjotaan. Joissakin REKO-suoramyyntirenkaissa mehiläistarhaajat myyvät pakastettuja kuhnuritoukkia. Mehiläistarhaajalle kyse on sivutulosta, sillä yhdestä pesästä toukkia voidaan kesän aikana kerätä noin kilon verran. Toukkien kilohinta on muutaman kympin luokkaa.

Lämpiminä kevätpäivinä mehiläiset lentelevät jo ja kantavat pesään kevään ensimmäisien kukkijoiden siitepölyä työläistoukkien ruoaksi. Seuraavia kuhnuritoukkia saadaan odottaa juhannuksen tienoille saakka.

Äyriäisille allergisten kannattaa maistella kuhnuritoukkiakin varovasti. Kuhnuritoukkien ravinnokseen syömä siitepöly voi aiheuttaa oireita siitepölyallergikoille.

Lisätietoja:
www.mehilaishoitajat.fi/more-than-honey-hanke/
www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/elintarvikkeiden-alkutuotanto/elaimista-saatavat-elintarvikkeet/hyonteiset/
Topi Kairenius: Hyönteiskokki. Like 2018. Kirjassa on vinkkejä myös kuhnureiden valmistamiseen
Lena Huldén: Minikarjaa. Hyönteiset ruokana. Like 2015

hyönteisethyönteisruokamehiläisetuuselintarvike