303/365

Valkoselkätikoilla on meneillään pieni vaellus. Parhaimillaan vaellus voi jossain määrin vahvistaa kotimaista kantaa, jos idästä tulevat valkoselät jäävät tänne täydentämään polulaatiota – ja jos täkäläiset eivät enemmälti vaella. Ei taida olla ihan helppo tutkia ja tulkita, mutta mielenkiintoinen.

Rannikon lintuasemilla valkoselkätikkoja on rengastettu syksyn mittaan. Näiden yksilöiden osalta matka on siis jatkunut yli meren.

Talvituokintapaikoille voi myös jäädä kierteleviä tikkoja. Puun runkoa vasten kiinnitetty tali maittaa valkoselälle. Talviruokintaa on käytetty menestyksellisesti myös valkoselkätikkojen suojelussa.

Punapäinen koiras valkoselkätikka.

Muitakin tikkoja on liikkeellä. Yksi niistä on pohjantikka. Sen pesimäkanta on painottunut pohjoiseen, mutta pohjantikkoja odotetaan myös etelärannikolle, jossa se on hyvin harvinainen pesimälajina. Sen voi löytää parhaista, vanhoista kuusikkonotkoista. Lintuasemilla on pohjantikkojakin nähty syksyn mittaan. Pohjantikasta lisää huomenna.

Tässä kuvassa valkoselkätikkaa voi vertailla käpytikkaan.