Villisika on levinnyt jo aika laajalle Suomeenkin, mutta villisikaan törmääminen on onnesta ja sattumasta kiinni. Tonkimisjälkien perusteella on kuitenkin helppo havaita, missä näitä komeita possuja asustaa ja ehkä päästä näkemäänkin iltahämärissä.
Villisiat syksyisen päivän aamuhämärissä lintutornin juurella Matsalun lahdella. Kuvat: Samuli Haapasalo
Villisikaa en ole hetkeen nähnyt Viron retkilläni, Suomessa kyllä jälkiä kuten tietysti Virossakin.
Mutta kuvaamaan en ole tänä vuonna osunut. Viron kanta harveni Afrikan sikaruton takia. Tauti levisi Viroonkin varotoimista huolimatta kaakosta käsin. Kantaa myös harvennettiin metsästämällä, jotta sikarutto ei niin helposti tarttuisi.
Toivon tälle yllättävän isolle nisäkkäälle taas parempia aikoja. Villisikaan on hauska välistä törmätä eri vuodenaikoina. Ainoa mitä pitää hiukan varoa on, että ei joudu emakon ja porsaiden väliin. Onnettomuudet ovat kuitenkin tuiki harvinaisia.
Virossa villisian nimi on metssiga eli metsäsika, joka taas Suomen kielessä on mäyrän toinen nimi.
Syksyiset kuvat on otettu ennen auringonnousua Matsalun lahden perukan niityiltä Rannajõen lintutornista useita vuosia sitten.
Ja sitten lujaa! Kohtahan nousee aurinko.