Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Lintuharrastaja tarvitsee vettä ja tuulta hylkivän lämpimän asun, kun tarkkailee lintuja Suomenlahden talviselle merelle - ja vielä vakaan kaukoputken jalustan tuuleen ja viimaan. Sitkeys palkitaan kuitenkin yllättävän monipuolisilla vesilintuhavainnoilla.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kesän mökkirannoilta tuttu telkkä Pöösaspeaneemellä. Kuvat: Samuli Haapasalo
364/365
Kun katselen Elurikkus (suomeksi elämän monimuotoisuus) portaalin tiedostoja, huomaan kuinka paljon vesilintulajeja on juuri nyt talvehtimassa Suomenlahdella.
Erityisesti havaintoja on ilmoitettu Pöösaspeaneemen vesiltä eli voisi sanoa Hankoa vastapäätä. Jatkuvasti on nähty kaakkureita, joskus toiselle kymmenellekin nouseva määrä. Ja myös isoveljeä, mökkijärviltä tuttua kuikkaa, havaitaan muutama yksilö. Mustalintuja ja pilkkasiipiä ilmoitetaan edelleen. Uiveloita liikkuu muutaman yksilön parvissa, joskus tähän aikaan vuodesta parvi voi nousta jopa kymmeniin, varsinkin jos liikutaan esim. Hiidenmaan vesillä tai Tõstamaan rannikolla. Koskeloita on kaikkia kolmea lajia.
Kun katselee Haapsalun edelleen jäättömiä lintulahtia, niillä on ollut vieläkin satoja tukkasotkia ja nokikanoja, yksittäisiä lapasotkiakin. Monta puolisukeltajasorsalajia on viivyttelijöiden ja talvehtijoiden joukossa, eniten tietysti sinisorsia, mutta myös haapanoita. Tavi ja harmaasorsakin on vilahdellut nimien joukossa.
Uiveloita Tõstamaan rannikolla, joukossa yksi isokoskelo.
Alleja on mukavasti. ”Allit aalloilla ajavat”. Joskus ilmestyy ulapalta kaukoputken kuvaan ruokkeja. Telkkä kuuluu maisemaan eri puolilla, puhumattakaan monista aaltojen päällä keikkuvista lokkilajeista, joskus harvinaisuuksia myöten.
Ja kyhmyjoutsenia on runsaanlaisesti, laulujoutsenia siellä täällä. Ja tietysti myös merikotkat päivystävät saalista myös rannikolla ja sen läheisyydessä.
Vesilintujen määrät eivät yleensä ole rannalta havainnoidessa kovinkaan suuria. Mutta kalastajaveneen kyydissä toteutetut laskennat voivat paljastaa ulapoilta ja etäisemmiltä matalikoilta joskus suuria yksilömääriä talvehtijoita ja viivyttelijöitä. Meri antaa ruokaa.
Sinisorsia on isoja määriä pelottomina kaupunkisulissa, mutta myös arkoina esim. luonnontilaisissa koskissa ja meren rannikolla. Vaikka sinisorsia kutsutaan pullasorsiksikin, ovat ne yllättävän karaistuneita.
Jos varsinkin nopeat pakkaskaudet alkavat – vielä ei ole luvassa -, vetäytyvät linnut jäätymisen alta ulos merelle ja kohti Itämeren eteläisempiä osia.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Vuosi luonnossa blogi jatkaa myös vuonna 2020. Ensimmäinen julkaistaan 7.1.2020. Sen jälkeen ma, ke ja pe, eli ensi vuonna joka toisena arkipäivänä, kun se tätä vuonna 2019 ilmestyi jokikinen päivä eli 365 blogia.
Pikkukäpylinnulla kuoriutuvat poikaset juuri silloin, kun kuusen kävyissä kypsyvät siemenet - olipa silloin vaikka helmikuun puolivälin kylmyys, lumi ja viima!
Blogissa esiintyy piileskelevä luhtakana, tässä hetken esillä puronsuun sulassa. Luhtakanojakin voi siis jäädä talvehtimaan. Ne hakeutuvat esim. auki pysyviin puronsuihin pesimäruovikoiden vaiheilla. Selviytyäkseen ne tarvitsevat talvirauhan.