Ilmaston lämpeneminen on muuttanut lajien levinneisyyttä. 2000-luvun alussa häiveperhonen oli vakiintunut vain pienelle alueelle Etelä-Suomessa, pikkuhäiveperhosesta moni perhosharrastaja ei vielä osannut uneksiakaan, eikä peltovirnaperhosella ollut edes suomalaista nimeä.

Nyt nämä kaikki ovat tavallisia lajeja ainakin täällä Kaakkois-Suomessa. Samalla osa lajeista on harvinaistunut ja siirtynyt pohjoisemmaksi olosuhteiden muuttuessa.

Ihmisiä ei ilman lämpötilan muutos muutamalla asteella haittaa samalla tavalla kuin luonnossa. Tosin helleaallot piinavat yhä useammin ja kaupungit tulvivat rankkasateiden voimistuessa. Silti meidänkin elinympäristömme on muuttunut ratkaisevalla tavalla.

Isovanhempamme elivät lapsuudessa erilaisessa ympäristössä kuin lapset nykyisin. 1950-luvun kuvissa Imatrankosken torilla oli vielä hevoskärryjä rivissä. Silloin allergiatkin olivat vielä harvinaisia.

Kaupungistumisen myötä allergiat ja monet muutkin nykyisin tavalliset taudit, kuten esimerkiksi diabetes, keliakia, alzheimer ja tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleistyneet selvästi. Yhteistä näille sairauksille on immuunipuolustuksen häiriötila.

Imatrankoski 1957 Kuva: Eino Mäkinen / Finna.fi

Immuunipuolustus on elimistön puolustusjärjestelmä, joka suojelee meitä taudinaiheuttajilta. Se on tehokas puolustaja oikein toimiessaan ja valitettavan tehokas myös toimiessaan väärin.

Allergiassa järjestelmä reagoi voimakkaasti esimerkiksi täysin vaaratonta koivun siitepölyn proteiinia vastaan ­ja nenä alkaa vuotaa ja silmiä kutisee. Pähkinäallergiassa voi syntyä henkeä uhkaava anafylaktinen reaktio. Diabeteksessa hyökkäyksen kohteena on omat haiman insuliinia tuottavat solut. Silloin puhutaan autoimmuunisairaudesta.

Vuosituhansien aikana immuunijärjestelmä on tottunut kohtaamaan jatkuvasti erilaisia luonnon mikrobeja. Immuunijärjestelmä jakautuu kahteen osaan. Hankittu immuniteetti saavutetaan rokotteilla tai sairastamalla esimerkiksi korona. Suurempi osa on luontaista immuniteettiä, josta ei jää muistijälkeä vaan se tarvitsee jatkuvaa harjoitusta ympäristön mikrobeilta.

Kaupunkiympäristössä ja sisätiloissa harjoitusta saa hyvin vähän ja se voi johtaa immuunijärjestelmän heikentymiseen.

Luontokatoa on tapahtunut meidän ympäristössämme ja myös meissä itsessämme. Tästä hyvänä esimerkkinä on Karjalan allergiatutkimus (2002–2022), jossa selvitettiin, miksi kolmannes suomalaisista on allergisia, mutta rajan takana Karjalan tasavallan kylissä allergia on vain muutamalla prosentilla.

Ihmisistä eroja ei löytynyt, mutta elinympäristöstä ja elämäntavoista sitäkin enemmän. Venäjän Karjalassa harrastettiin yleisesti kotitalousviljelyä, pihoissa juoksi kissoja, koiria ja muita kotieläimiä, huonepölyssä ja juomavedessäkin oli paljon elämää. Arkipäivän elinympäristössä mikroskooppista luontoa oli huomattavasti enemmän kuin verrokkialueella Joensuussa.

Ero näkyi myös ihon bakteerilajistossa. Karjalan tasavallassa lajeja oli kolminkertainen määrä suomalaisiin verrattuna.

Miksi mikrobit ovat meille tärkeitä?

Ihminen on osa luontoa ja myös meissä on paljon luontoa, kuten bakteereja, sieniä, arkkeja ja viruksia.

Geenien sekvensointimenetelmien kehittyessä myös ihmisen mikrobilajiston ja sen geenien eli mikrobiomin tutkiminen sai vauhtia. Kymmenen vuotta sitten Core Human Microbiome -projektissa selvisi, että meissä on vähintään yhtä paljon mikrobisoluja kuin omia soluja. Jo pelkästään korvan takaa löytyi yli 2 000 lajia ja suolistossa luku oli yli 30 000.

Ihminen on ekosysteemi, jossa eri mikrobilajit elävät vuorovaikutuksessa keskenään ja vaikuttavat monella tavoin ihmisen elimistön toimintaan. Suurin osa bakteereista on meille hyödyllisiä. Yksinkertaisimmillaan ne peittävät ihoa ja limakalvoja ja vievät tilan taudinaiheuttajilta.

Mikrobit vaikuttavat immuunijärjestelmää ohjaavien geenien aktivoitumiseen. Karjala-tutkimuksessa monimuotoisen mikrobiomin huomattiin johtavan immuunireaktioita hillitsevään geenien toimintaan ja mikrobiomin köyhtyminen taas reaktioita kiihdyttävään toimintaan.

Kun koivun allergeeni muistuttaa paljon suolistoloisen proteiinin rakennetta, varuillaan olevan immuunipuolustuksen erehtymisriski kasvaa. Allergia ja muut tarttumattomat tulehdussairaudet ovat kroonisia, eli niistä pääsee hyvin harvoin kokonaan eroon.

Ajatus luonnon ja ihmisen terveyden yhteydestä on tiivistetty biodiversiteettihypoteesiin, jonka mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon rikastaa ihmisen mikrobistoa, tasapainottaa immuunijärjestelmän toimintaa ja suojaa sairauksilta!

Monimuotoisuus meissä on hyväksi ihan niin kuin muuallakin luonnon toiminnassa.

Yksinkertaisimmillaan yhteys ympäristön ja ihmisten terveyden välillä on löydetty vertaamalla asuinympäristön kasvilajistoa, ihon mikrobeja ja terveyttä. Mitä monimuotoisempaa, sitä parempi.

Monimuotoisuuden heikkeneminen antaa mahdollisuuden nopeasti tilaisuuden hyväksi käyttäville lajeille, olipa se sitten kirjanpainaja, rotta tai Staphylococcus aureus -bakteeri, joka on muun muassa atooppisen ihoreaktion tai keuhkokuumeen takapiruna.

Hypoteesia on testattu päiväkotien pihoilla. Mikrobirikkaan maan lisääminen hiekkalaatikolle näkyi nopeasti ihon mikrobilajiston monipuolistumisena ja edelleen immuunijärjestelmän tarkoituksen mukaisena toimintana, joka voitiin todeta veriarvoista.

Hiekka ei ole mikrobeiltaan kovin monimuotoista, mutta multavammassa maassa, erityisesti metsämaassa mikrobeja moninkertaisesti ja ne ovat hyödyksi terveydelle. Metsämaassa on paljon orgaanista ainesta hajottavia bakteereja. Ne ovat kuin mikrobimaailman hömötiaisia, joista on vaikea kuvitella tilannetta, jossa ne olisivat ekosysteemille haitaksi.

Hajottajamikrobien takia lahopuuta pitäisi olla myös kaupunkien puistoissa ja lasten leikkipaikoilla.

Tuo luonto lähelle ja arkipäivään

Luonnossa ulkoilu on tärkeää kaikenikäisille, mutta erityisesti lapsille, joiden immuunijärjestelmä on vielä kehittymässä. Määrä – kuinka usein luonnossa ollaan ja mitä siellä tehdään – sekä laatu – minkälaisessa ympäristössä ollaan – vaikuttavat luonnosta saatavien terveyshyötyjen määrään.

Mikä on riittävästi ehkäisemään tarttumattomien tulehduksellisten sairauksien syntyä, sitä ei vielä tiedetä.

Säännöllinen luonnossa oleskelu rentouttaa ja parantaa immuunipuolustusta. Kuva: Juha Jantunen

Oleellista on olla luonnossa. Sen osoittaa myös päiväkotien luontoryhmien ja tavallisten ryhmien välillä tehdyt vertailut, joissa päivittäin luonnossa olevilla lapsilla immuunijärjestelmä toimi paremmin. Luontoryhmissä on huomattu vastustuskyvyn parantuneen myös flunssaa ja muita päiväkodeissa kiertäviä tauteja vastaan.

Viitteitä luonnon vastustuskykyä parantavasta voimasta on saatu myös amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan vakavaa koronatautia on esiintynyt suhteessa harvemmin vihreillä, erityisesti metsäisillä asuinalueilla. Korona-aikana lapsilla lisääntyi tyypin 1 diabetes Suomessa. Syynä ei pidetty koronan sairastamista vaan eristäytymistä kotioloihin.

Luonnossa liikkumisessa lähiluonnon merkitys korostuu, sillä se on helpommin saavutettavissa ja siellä liikumme useimmin. Lähimetsä auttaa osaltaan myös luontokatoon ja ilmaston lämpenemiseen muun muassa ylläpitämällä elinympäristöjä, sitomalla hiiltä, estämällä kaupunkien lämpösaarekeilmiötä ja tulvia.

Luonnon tuominen kaupunkien katujen varsille, parvekkeille ja katoille on myös terveysteko. Kasvit tuovat viihtyisyyttä ja varjoa hellekausiin, sitovat pölyä ja torjuvat liikenteen melua.

Luonnossa liikkuessa kosketa kasveja, taputtele puun runkoja ja istu maahan, jotta saat luontokontaktin. Luo yhteys maaperän mikrobeihin puutarhassa. Jos ei ole pihaa, kasvata parvekkeella tai ikkunalaudoilla. Tee syksyllä lasten leikkipaikaksi lehtikasa. Luontoretken jälkeen käsien peseminen ei ole tarpeen, mutta kauppareissulla käsipesu estää tautien leviämistä.

Käsien peseminen ei luontoretken jälkeen ole tarpeen. Kuva: Juha Jantunen

Talvella luontokosketuksen saaminen on hankalampaa lumen ja jään takia. Luontoa voi tuoda lähemmäksi esimerkiksi viherkasvien muodossa. Puutarhakasvien esikasvatuksen kesää varten voi aloittaa jo talvella. Tuoreet marjat, vihannekset ja hedelmät edistävät suoliston mikrobiomin monimuotoisuutta.

Luontoa saa nykyisin myös purkista, sillä on jo paljon erilaisia tuotteita, kuten kosmetiikkaa ja voiteita, joihin on lisätty luonnon mikrobeja.

Purkitetulla luonnolla voi täydentää mikrobiomia, mutta siitä puuttuu luontokokemus. Luonnossa liikkuminen tukee mielen hyvinvointia ja laskee stressitasoja. Lapsilla luonnossa leikkiminen parantaa luovuutta ja keskittymiskykyä, vanhuksilla muistin toimintaa.

Ota keväällä luontokävelyn tavoitteeksesi vaikkapa nähdä kangasperhonen. Kuva: Juha Jantunen

Kiinnostu siis luonnossa näkemästäsi ja kuulemastasi. Kuuntele lintujen laulua, tuulen huminaa tai sateen ropinaa. Ota tavoitteeksi nähdä vaikka keväinen kangasperhonen tai myöhemmin kesällä pikkuhäiveperhonen. Hengitä syvään metsäilmaa, sillä se pitää sisällään lukuisia kasveista haihtuneita biogeenisiä yhdisteitä ja nekin ovat terveydelle hyödyksi.