129/2020

Liekö virolainen kuvanveistäjä Roman Haavamägi nähnyt mielessään jo ilmastonmuutoksen uhkan, kun hän 1930-luvulla loi jääkarhupatsaansa Haapsalun lahden vetten päälle. Kun Haavamäen veistokset tyypillisesti käsittelivät virolaisia merkkihenkihenkilöitä, erityisesti eri alojen taiteilijoita ja materiaalina oli kivi tai metallivalut, jääkarhun hän oli kuitenkin veistänyt puusta.

Tuhoutunut, poltettu jääkarhu teki paluun 11 vuotta sitten, viestinsä osalta entistäkin ajankohtaisempana. Teoksen muoto oli säilynyt valokuvissa, joiden avulla kolme taiteilijaa palautti teoksen, materiaali oli kuitenkin uusi ja keveä. Mutta historiallinen jääkarhu palasi Haapsalun lahdelle. Väistämättä jääkarhu muistuttaa ilmastonmuutoksen ottamisesta tosissaan ja suunnan korjaamisesta nopein vaikuttavin toimin.

Haapana on tunnusomainen vesilintu Haapsalunlahden syksyssä. Haapanaparvet ovat tuhatpäisiä.

Ylimmässä kuvassa jääkarhun jaloissa on yli kaksikymmentä nokikanaa. Niitä on syksyllä runsaasti Haapsalun lahdella. Jääkarhun arktisilla leveysasteilla nokikanaa ei toki esiinny.

Haapsalu Väike viikin yli kuvattuna muutaman vuoden takaisissa syysväreissä.

Haapsalun lahdella on paljon monia muitakin vesilintuja. Haapana syysmuuttomatkallaan on kaikkein runsain. Myös harvinaisempi harmaasorsa esiintyy täällä yllättävän runsaana. Merikotkat pelottelevat vesilintuja aika ajoin. Rannan promenaadi tarjoaa oivallisen kiikarointipaikan Haapsalunlahden lintujen tarkkailuun.

Tavallaan vaatimattoman harmaasorsan höyhenpuvun kuvioinnin pienpiirteet ovat kauniit. Valkoinen siipipeili on hyvä ja erottava tuntomerkki.