131/2020

Tämän syksyn muuttoa seuratessani hieraisin silmiäni, kun lähietäisyydellä edelläni asteli samaan suuntaan, päällystettyä autotietä myöten, ilmielävä harmaahaikara.

Harmaahaikara on toki jo aika yleinen, näkyvä ja kuuluvakin Haapsalun maisemissa, jossa tuolloin retkeilin, mutta että tietä tallaamassa tontin kohdalla ja lähietäisyydellä! Harmaahaikara on Suomessakin mukavasti kasvattanut kantaansa. Varsinkin syyskesästä se on tuttu näky järvillä, mutta pitää varman etäisyyden ihmiseen.

Kenties haikara oli törmännyt johonkin johtoon ja oli vielä hieman tokkurassa. Tai sitten linnulta oli vasta oppimisen alla maailman vaarat. Toisaalta, harmaahaikaran saattaa nykyään nähdä yrittämässä talvehtimista sulien vaiheilla Suomessakin. Silloinkin sen olemus on hieman outo totuttuun nähden.

Joskus harmaahaikarat ovat aika rohkeita, vaikka yleensä pitävätkin selvää etäisyyttä ihmisiin.