Gaujaa pitkin meloessa näkee, miten virta syö hitaasti itselleen uusia reittejä. Joki kiemurtelee Latvian suurimman kansallispuiston läpi. Virran varrella on paljon ihmistoimintaa, joka vaikuttaa myös veden laatuun. Kanootista käsin huomaa vain kalastajia ja virkistäytyjiä.
Kuva Hanna Kaisa Hellsten
Pääsen aurinkoisena iltana melomaan Gauja-jokea alavirtaan. Ympärillä avautuu Latvian suurin kansallispuisto, joka tunnetaan monimuotoisista metsistä ja upeista hiekkakivimuodostumista. Alueella on myös useita kulttuurihistoriallisia kohteita. Minua kuitenkin kiinnostaa joki.
Maantieteilijät sanoisivat, että Gauja meanderoi. Virta syö hitaasti itselleen uusia reittejä höttöisiin hiekkatörmiin. Tämä saa aikaan sen, että joki kiemurtelee, hurjimmissa mutkissa vuolas virta pyöräyttää minut hetkeksi mukaansa. Liikun ensimmäistä kertaa elämässäni intiaanikanootilla, ja yksilapaisessa melassa on kajakkiin tottuneelle hieman opettelemista.
Joella liikkujan on varottava kivien ja karien lisäksi jokeen uponneita puunrunkoja. Virtaus kovertaa hiekkatörmiä rannassa kasvavien puiden alta, jolloin juuret jäävät lopulta tyhjän päälle. Tämän jälkeen puut kaatuvat. Kanoottini tössähtää myös useamman kerran hiekkapohjaan, siitä irti pääsee varsin helposti.
Gauja on pitkä joki, ja ennätän nähdä siitä vain illan aikana vain muutaman kilometrin vilauksen. Joki toimii osaltaan Latvian ja Viron välisenä rajana, virossa jokea kutsutaan Koivaksi. Lähes 15 000 neliökilometrin valuma-alueella asuu noin 250 000 ihmistä.
Kansallispuistossa saa liikkua itsekseen. Kun lähestyn Cesiksen kaupungille vievää siltaa, huomaan rantapenkereellä iltaa viettävän nuorisoryhmän sekä muutaman kaislikossa lymyävän kalastajan. Suurimman osan matkasta kuulen vain oman melomiseni sekä luonnon ääniä.
Kanootista käsin on hyvä katsella myös upeita kotkakallioita. Lähempänä huomaan, että paikalla on käynyt muitakin, sillä huokoiseen hiekkakiveen on kaiverrettu nimikirjaimia sekä rakkaudentunnustuksia. Mietin, mikä kestää kauemmin: kiven rapautuminen vai veden varrella julistetut tunteet.
Lemmenkipeät matkailijat eivät ole suurin joen tilaa huonontava tekijä. Gaujan varrella on 580 saatunutta kohdetta: vanhoja kemikaalivarastoja, polttoaineasemia, kaatopaikkoja, maatiloja ja sotilastukikohtia. Saastuttava toiminta on useimmissa tapauksissa loppunut, mutta vaikutukset luontoon eivät ole sen myötä hävinneet. Asian korjaamiseksi tehdään kansainvälistä yhteistyötä.
Nousen kanootistani upottavalle hiekkarannalle. Itse joki jatkaa kulkuaan Riianlahteen. Gaujan lisäksi Itämereen laskee noin 60 eri jokea ja niiden kaikkien tila vaikuttaa suoraan meriveden laatuun.