6/2025

Harmaahaikaran kanta Suomessa on kasvanut 70 vuoden takaisesta harvinaisuudesta jo yli tuhanteen pesivään pariin. Virossa harmaahaikaroita talvehtii jonkun verran sulina pysyttelevien kalavesien äärellä. Talvehtiminen on hyvin pienessä määrin alkanut myös Suomessa.

Muuttoon liittyy aina riskinsä, mutta niin on talvikalastuksessakin omansa, tietävät nämäkin kalastajat. Pakkanen voi kiristyessään jäätää sulat ja silloin haikarakin on pulassa. Harmaahaikara viivyttelee syksyllä pitkään ja toisaalta muuttavat saapuvat jo maalis-huhtikuun taitteesta alkaen ja aloittavat pesän kohentamisen ja munimisenkin melkein saman tien. Niinpä talvehtiminen voi olla houkuttelevaa.

Merikotkat päivystävät saaliin toivossa samoissa maisemissa ja pelästyttävät haikarat aika ajoin lentoon. Silloin kotkalle voi antautua mahdollisuus iskeä haikaraan.

Haikaran nokka on kuin tikari ja pitkän kaulan iskunopeus kalan pyynnissäkin on häikäisevä. Niinpä maassa olevan haikaran saalistaminen on merikotkallekin tiukka paikka. Nokan iskua sen tulee tarkoin välttää.

Myös kettu voi hiiviskellä sulien vaiheilla ja koittaa yllättää haikaran. Tikarimainen nopea isku pelottaa kuitenkin myös kettua. Hämärässä repolainen saattaa yrittää, mutta virheisiin ei ole varaa. Kymmenet silmäparit huomaavat lähestyvän ketun kyllä yleensä ajoissa.

Yhtään jalohaikaraa ei harmaahaikaroiden joukossa, vaikka vähän ounasteltiin niitäkin näkevämme.

Jos harmaahaikarat ovat saaneet sopivasti ravintoa, on niillä toki vielä voimia siirtymiselle etelämmäksi vielä myöhemminkin talvella jokien jäätyessä – jos vain muuttovire säilyy ja tuulet sallivat.

Kuin ukot sitkeästi kalassa

Samalla pienellä joella talvehti muutamia muitakin lintuja, vesilintulajeista niin puolisukeltajia kuin kokosukeltajiakin.