Tämä syksy ja alkanut talvi ovat olleet meillä retkeilyn kannalta aivan liian hiljaista aikaa. Tuntuu, että vähän väliä joku on ollut harrastuksissa, kipeänä tai kaverin kanssa menossa. Koko pesueen voimin emme ole montakaan retkeä tehneet.

Lumen peitettyä maan ja maiseman olemme kuitenkin eri kokoonpanoilla käyneet matalalla kynnyksellä ulkona. Kummasti mieltä ovat virkistäneet lyhyetkin pyrähdykset lähiympäristöön, eikä pimeäkään ole latistanut intoa lähteä mäkeen, jäälle, lumilinnaa rakentamaan tai vaikka puihin kiipeilemään.

Siinä talvisten ulkoleikkien ohessa on tullut havainnoitua myös lähiluontoa: kuunneltua ja tarkkailtua ruokaa etsiviä talvilintuja sekä ihasteltua lumen peittämiä puita, pensaita ja muitakin eliöitä.

Lyhyeenkin ulkoiluun olemme saaneet retken tuntua mukaan silloin, kun olemme muistaneet pakata laukkuun edes pienet eväät. Kuppi glögiä lämmittää mukavasti pulkkamäen tai luistelukentän laidalla.