En rakenna elämääni annuaalisten uudenvuodenlupausten varaan. Lupauksia tulee annettua silloin kun ruska on puissa ja valkovuokko kukassa, niin läheisille kuin itsellekin, enkä näe syitä niiden pidättämiseen tiettyyn ajankohtaan. Ehkä ääneen sanomiaan asioita tarkoittaa myös silloin enemmän, kun ne on määritetty sen hetkisen tunteen eikä ennalta suunnitellun ajankohdan mukaan. Kaksi vuotta sitten tein kuitenkin uudenvuodenlupauksen, joka mahdollistaa asioita yhä tänäkin päivänä.

Olin elänyt tuolloin jo muutaman vuoden pelon kontrolloimana. Pelkäsin terveyden ja läheisteni menettämistä sekä oman elämänhallinnan kariutumista; että tuleekin päivä, jolloin en jaksa enää pyörittää arkea tavalla, millaiseksi olin sen rakentanut. En ollut uskaltanut tehdä muutoksia vaan eletyt kuukaudet olivat monistuneet samanlaisina kerta toisensa jälkeen. Silmukka kiristyi. Aika juoksi, mutta minä pysyin paikallani.

Vastaani tuli lause, jossa lyhyesti todettiin, ettei mitään päätöksentekoa pitäisi koskaan perustaa pelolle. Toisin sanoen ahdistus ja epäilys ei koskaan saisi määrittää tekemisiämme, ellei kyseessä ole ihmishenkeen liittyvää, itsesuojelun kaltaista viisautta. Lupasin tuolloin elää tulevan vuoden niin, että en anna pelon määrittää suuntaani vaan päätökset perustuvat muihin seikkoihin kuten siihen, mikä kiehtoo ja mistä unelmoin. Ja pelottihan tuo silloin. Päättää olla ottamatta niinkin sisäänrakennettua tunnetta kuin pelkoa huomioon.

Puolen vuoden päästä elämäni oli kuin jonkun toisen päiväkirjasta, kaikki oli muuttunut. Kuulin jatkuvaa palautetta siitä miten (uhka-)rohkea olin ollut enkä tunnistanut itseänikään tekemieni uhrauksien ja uskallusten takaa.

Olin löytänyt elämäni uudelleen pelot sivuutettuani. Ja alkanut luottaa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella kuten sanonta kuuluu. Ei aina tavalla millä haluamme, mutta jollain tavalla. Miten valtavasti olenkaan sen myötä saanut ja menettänyt. Rikastunut kaikkiin ilmansuuntiin.

Jotkut unelmat on tehty tavoitettaviksi ja uhkarohkeat päätökset tehtäväksi. Lupaathan minulle, että et ensi kuusta alkaen elä pelossa vaan tavoittelet haaveilemaasi elämää? Että lamaantumisen ja pakoilun sijaan uskallat yrittää?

Matka jatkuu eteenpäin. Irtisanouduin tänään rakkaasta virkatyöstä, joka on ollut turvanani lähes kahdeksan vuotta. Ajattelin nimittäin, että elän myös vuoden 2019 rohkeudesta käsin.