50/365

Ennen kuin kuusen siemenet aurinkoisilla, kuvilla kevättalven säillä karisevat hangille, on pikkukäpylinnun pesinnän aika. Yleensä siementen variseminen alkaa etelässä maaliskuulla. Jos käpylintu ei ehtisi ajoissa, poikasille ei ole ruokaa. Niinpä käpylintu saattaa hautoa paukkupakkasessa. Toki pesän vuorauksessa on hyvä eristys. Mutta siellä pesä se on talvisen kuusen oksalla!

Pikkukäpylintu vääntää kävyn suomut auki vahvalla ristinokallaan ja nappaa siemenet suuhunsa. Aika vahvaa luomuravintoa pienille poikasille.

Erikoistunut ruokavalio johtaa siihen, että pikkukäpylinnun kanta vaihtelee hyvinkin suuresti eri vuosina. Aina ei ole käpyvuosi. Linnut saattavat kuusien käpyvuosien mukaan pesiä tuhannenkin kilometrin päässä edellisvuotisesta pesimäpaikasta.

Isokäpylinnulla on vielä vahvempi nokka, isoveli on myös hiljaisempi ja erikoistunut männynkäpyihin ja mäntymetsiin. Virossa ne ovatkin saaneet nimensä suosikkipuittensa mukaan: kuusekäbilind ja männikäbilind. Molempien lajien naaraslinnut ovat vihertäviä.

Pikkukäpylinnun huomaa napakasta kip, kip kip äänestä, joka kuuluu niin kuusien latvoista kuin levottomana lentoon pyrähtävästä parvestakin.