Keltasirkku, kullankeltainen kaunistus. Kuvat: Samuli Haapasalo

51/365

Keltasirkku on jo vilahdellut muiden lintujen mukana parissakin blogissa, kauralyhteellä ja talviruokintapaikalla. Tämä tavallaan huomaamattoman kaunis lintu ansaitsee vielä hieman lisää ihan omassa blogissaan.

Keltasirkku voi kohtalaisen hyvin. Kanta on elinvoimainen. Suomen lintuatlaksen arvion mukaan noin 1,1 milj. paria. Tämä on sitäkin ilahduttavampaa, kun peräti viidellä sirkulla (kulta-, pelto-, pohjan-, paju- ja lapinsirkku) on mennyt viime vuosikymmeninä huonosti, osalla hyvinkin huonosti.

Naaraslintu on ruskean viiruinen.

Keltasirkku elää lähes koko maassa, tunturialueita lukuunottamatta. Osa keltasirkuista muuttaa lähialueille, mutta suurin osa talvehtii Suomessa. Talvike on keltasirkun hauska vironkielinen nimi.

Keltasirkun kantava tsig ääni kuuluu talviparvissa tai koivujen latvoissa ja kun keltasirkku vierailee maatalojen pihapiireissä ja hevostalleilla. Hevosen tapaan kaura on keltasirkun suurta herkkua. Ruokintapaikat auttavat myös keltasirkkua.

Lumen sulaessa keltasirkku kuuluttaa reviiriään helpohkosti tunnettavalla rytmikkäällä tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsi tsiiiiiiiiiii-tsääääää laulullaan. Koiraan pää on pesimäaikaan kirkkaan keltainen, mutta vatsan keltainen muuttuu harmaanruskean suuntaan.

Osana suomalaista peltomaisemaa ja metsänreunaa on syytä toivoa keltasirkulle hyviä tulevaisuuden päiviä!

keltasirkkutalviruokintavuosi luonnossa