Pään kauniin sininen ja mustat "viikset" erottavat viiksitimalikoiraan naaraasta. Kuvat: Samuli Haapasalo

48/365

Tunti sitten tulin Porvoon Ruskikselta ja Koddervikin rannoilta. Päivä paistoi, lämpö plussan puolella, mutta tuuli puhalteli. Tuuli tiesi sitä, että yksi retken pääkohteista, viiksitimali pääosin pysytteli ruovikoiden kätköissä tai ruovikon suojaamana maassa. Metalliset ja muut äänet kuitenkin osoittivat parvien sijaintia. Kerran pari muutamat yksilöt nousivat sen verran heiluviin ruokoihin, että tämän blogin kuvat syntyivät. Sinällään viiksitimali on tyhmän peloton.

Viiksitimali on tosi uusi tulokas. Ensi havainto on vuodelta 1949, seuraava vasta 1984, mutta vuosien 1986 ja 1990 syksyllä lintuja tuli parvittain yli meren. Viiksitimali pesii nyttemmin Ahvenanmaalla sekä etelä-, lounais- ja länsirannikolla suurissa ruovikoissa.

Kaunis, sävyisä viiksitimalinaaras. Nuorella linnulla on mustaa selässä ja siivessä.

Ankarat talvet verottavat kantaa. Ja jos jäät lisäksi kaatavat järviruovikot laajalti, on viiksitimali pulassa. Järviruokojen siemenet ovat viiksitimalin talviravintoa. Mutta viiksitimali on nopea elpymään. Se pesii kolmekin kertaa kesässä ja kasvattaa isot poikueet. Siihen aikaan on ravintoja hämähäkit ja hyönteiset.

Hauskan näköinen veijari tämä ruovikoihin täydellisesti erikoistunut lintu. Vanha nimi, suora käännös englanninkielestä, on partatiainen. Viron roohabekas nimen voisi suomentaa sanaksi ruokoparrakas.

järviruokoviiksitimalivuosi luonnossa