Minulta kysytään usein, onko suomalaisilla viljelmillä pulaa pölyttäjistä. Kysymykseen voi vastata valistuneella arvauksella: Todennäköisesti ainakin joillain hyönteispölytteisillä viljelykasveilla ja alueilla puutteellinen pölytys laskee satoja. Tähän viittaa muun muassa satotilastoihin perustuva tutkimus muutaman vuoden takaa. Pelloilla tehtyyn havainnointiin ja mittaamiseen perustuvaa kattavaa tietoa pölytysvajeesta ei kuitenkaan Suomesta löydy.

Hyvä asia on se, että kuka tahansa voi tutkia pölytyksen riittävyyttä yksinkertaisin menetelmin. Pölyttäjien kukkakäyntejä on helppo seurata merkityillä kasveilla tai havaintoruuduilla omalla pihalla, pellolla tai puutarhassa. Homma ei vaadi erikoisvälineitä eikä pölyttäjien lajintuntemusta.

Lisäksi tarvitaan tieto siitä, paljonko kukkakäyntejä riittävä pölytys vaatii. Viime vuonna ilmestynyt tieteellinen artikkeli määrittelee kukkakäyntien tavoitearvot joukolle hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Esimerkiksi omenan ja vadelman arvioidaan tarvitsevan 55 kukkakäyntiä ja mansikan 4–16 kukkakäyntiä tunnissa 100 kukkaa kohti.

Tarhamehiläinen mansikalla. Mansikan hyvän pölytyksen on arvioitu vaativan 4–16 kukkakäyntiä tunnissa 100 kukkaa kohti. Kuva: Pixabay

Jos tietoa pölytyksen kannalta riittävästä kukkakäyntien määrästä ei löydy kirjallisuudesta, asiaa voi selvittää satoa mittaamalla. Luotettavan arvion saamiseksi satoa on mitattava erilaisissa pölytystilanteissa, ja se on suhteutettava kukkineiden kukkien määrään.

Isokukkaiset kasvit ovat helppoja tutkittavia, mutta pienikukkaisilla kasveilla kukkien laskeminen on työlästä. Tällöin voi turvautua pinta-aloihin. Omissa tutkimuksissani rypsi- ja kuminapelloilla olen seurannut pölyttäjien tekemiä kukkakäyntejä 2 × 2 metrin kokoisilla ruuduilla. Kuminan kukat ovat niin pikkuruisia, että pölyttäjän käyntejä yksittäisissä kukissa on mahdoton laskea. Niinpä olen laskenut kukkakäynniksi pölyttäjän käynnin kuminan pikkusarjalla.

Kukkakäyntien seurantaa kuminalla. Kuminan tai muun sarjakukkaiskasvin kukinnolle laskeutuva pölyttäjä koskettaa useimmiten samanaikaisesti useita kukkia. Kukkakäyntejä laskiessa yhdeksi käynniksi voi laskea pölyttäjän vierailun kasvin pikkusarjalla (vasemmassa kuvassa ympyröitynä). Kuvat: Marjaana Toivonen

Tutkimusteni perusteella voin arvioida karkeasti, millaiseen kukkakäyntimäärään rypsin tai kuminan viljelijä voi olla pelloillaan tyytyväinen. Molemmilla kasveilla parhaaseen neljännekseen kukkakäyntien määrässä ylsivät pellot, joilla pölyttäjä vieraili kukissa vähintään noin 115 kertaa tunnissa havaintoruudulla. Kuminalla suurin havaittu kukkakäyntien määrä oli 200 kukkakäyntiä ja rypsillä lähes 1100 kukkakäyntiä tunnissa. Koska seurantaa tehtiin samoilla paikoilla kukinnan alku-, keski- ja loppuvaiheissa, luvut kuvaavat kukkivan pellon keskimääräistä pölytystilannetta, eivät yksittäistä huippuhetkeä.

Heikoimpaan neljännekseen kuuluivat pellot, joilla kukkakäyntejä tapahtui tunnissa alle 41 (kumina) tai alle 44 (rypsi) havaintoruuduilla. Kasvien siementuotto oli molemmilla kasveilla yhteydessä havaittujen kukkakäyntien määrään. Niinpä ainakin niitä peltoja, joilla kukkakäyntejä tapahtui vähän, vaivasi pölytysvaje.

Jos haluat arvioida pölytyksen riittävyyttä omilla viljelmilläsi, voit seurata seuraavaa ohjetta. Parhaan käsityksen asiasta saat tekemällä seurantaa vuosittain useammalla paikalla.

1. Merkitse seurattavat kasvit tai havaintoruudut. Kasvien koosta ja kukinnan runsaudesta riippuen voit seurata esimerkiksi yhtä omenapuun oksaa, muutamaa vierekkäistä mansikkapehkoa tai 2 × 2 metrin kokoista alaa rypsikasvustoa. Havaintopaikkoja kannattaa olla ainakin muutama, ja niiden on hyvä sijaita vähintään 10 metrin etäisyydellä toisistaan.
2. Laske avonaisten kukkien määrä, mikäli se on helposti tehtävissä.
3. Laske kukkakäyntejä kullakin havaintopaikalla vakioaika, vähintään 5 minuuttia kerrallaan kolme kertaa kukinnan aikana. Kukkakäynniksi lasketaan minkä tahansa hyönteisen vierailu, jossa hyönteinen koskettaa kukan heteitä tai emiä. Halutessasi voit laskea erilaisten pölyttäjien kuten tarhamehiläisten, erakkomehiläisten, kimalaisten ja kärpästen tekemät kukkakäynnit erikseen. Seurannan aikana kukkakäynnit voi kirjata ylös tukkimiehen kirjanpidolla. Tee laskentaa vain hyvällä säällä hyönteisten ollessa liikkeellä. Liiku mahdollisimman vähän seurannan aikana, jotta et hätistä pölyttäjiä pois.
4. Laske lopuksi, montako kukkakäyntiä tapahtui tunnissa 100 kukkaa tai (pienikukkaisilla kasveilla) havainnoitavaa pinta-alaa kohti.
5. Vertaa tuloksia tässä jutussa mainittuihin kukkakäyntiarvoihin tai etsi lisää vertailuarvoja kirjallisuudesta.
6. Halutessasi voi mitata myös seurantakasvien satoa. Sadon määrä suhteessa kukkineiden kukkien määrään kuvaa pölytyksen onnistumista usein paremmin kuin kasvin kokonaissato. Montako omenaa tai mansikkaa kehittyi 100 kukkaa kohti, ja paljonko ne painoivat? Montako siementä oli rypsin lidussa tai kuminan kukkasarjassa keskimäärin?