Olimme joululomalla puolison vanhempien luona Tervolassa. Heti mummolan pihasta pääsee suoraan metsään ja suolle. Tällä kertaa kävimme kuitenkin myös pikkuruisen kauempana, kun pappa vei meidät autolla paikallisen hirviseuran laavulle eväsretkelle.

Rämmimme lumisessa metsässä – lapset välillä vyötäröään myöten. Ihastelimme lumisia puita, etsimme aarteita ja lapset kehittelivät mielikuvitusleikkejä. Lumen taivuttamat puut olivat heidän mielestään joulumaan portteja.

Kun aikamme olimme möyrineet hangessa ja lunta alkoi löytyä myös niskasta ja villasukan varresta, oli aika kaivaa termospullot esiin ja lämmittää eväitä nuotiolla.

Kotiin viemisiksi jäi muisto lumisesta talvesta, nuotion lämmöstä, mutta myös hillopurkillinen talvisen metsän aarteita. Idean aarrepurnukkaan sain Suomen Luonnon joulukalenterista. Aarteet muistuttavat talven ihmemaasta täällä lumettomassa Helsingissä. Toivottavasti saamme vastaavaa valkeutta tänä talvena myös tänne.