Lintuharrastaja tarvitsee vettä ja tuulta hylkivän lämpimän asun, kun tarkkailee lintuja Suomenlahden talviselle merelle - ja vielä vakaan kaukoputken jalustan tuuleen ja viimaan. Sitkeys palkitaan kuitenkin yllättävän monipuolisilla vesilintuhavainnoilla.
Kesän mökkirannoilta tuttu telkkä Pöösaspeaneemellä. Kuvat: Samuli Haapasalo
Kun katselen Elurikkus (suomeksi elämän monimuotoisuus) portaalin tiedostoja, huomaan kuinka paljon vesilintulajeja on juuri nyt talvehtimassa Suomenlahdella.
Erityisesti havaintoja on ilmoitettu Pöösaspeaneemen vesiltä eli voisi sanoa Hankoa vastapäätä. Jatkuvasti on nähty kaakkureita, joskus toiselle kymmenellekin nouseva määrä. Ja myös isoveljeä, mökkijärviltä tuttua kuikkaa, havaitaan muutama yksilö. Mustalintuja ja pilkkasiipiä ilmoitetaan edelleen. Uiveloita liikkuu muutaman yksilön parvissa, joskus tähän aikaan vuodesta parvi voi nousta jopa kymmeniin, varsinkin jos liikutaan esim. Hiidenmaan vesillä tai Tõstamaan rannikolla. Koskeloita on kaikkia kolmea lajia.
Kun katselee Haapsalun edelleen jäättömiä lintulahtia, niillä on ollut vieläkin satoja tukkasotkia ja nokikanoja, yksittäisiä lapasotkiakin. Monta puolisukeltajasorsalajia on viivyttelijöiden ja talvehtijoiden joukossa, eniten tietysti sinisorsia, mutta myös haapanoita. Tavi ja harmaasorsakin on vilahdellut nimien joukossa.
Uiveloita Tõstamaan rannikolla, joukossa yksi isokoskelo.
Alleja on mukavasti. ”Allit aalloilla ajavat”. Joskus ilmestyy ulapalta kaukoputken kuvaan ruokkeja. Telkkä kuuluu maisemaan eri puolilla, puhumattakaan monista aaltojen päällä keikkuvista lokkilajeista, joskus harvinaisuuksia myöten.
Ja kyhmyjoutsenia on runsaanlaisesti, laulujoutsenia siellä täällä. Ja tietysti myös merikotkat päivystävät saalista myös rannikolla ja sen läheisyydessä.
Vesilintujen määrät eivät yleensä ole rannalta havainnoidessa kovinkaan suuria. Mutta kalastajaveneen kyydissä toteutetut laskennat voivat paljastaa ulapoilta ja etäisemmiltä matalikoilta joskus suuria yksilömääriä talvehtijoita ja viivyttelijöitä. Meri antaa ruokaa.
Sinisorsia on isoja määriä pelottomina kaupunkisulissa, mutta myös arkoina esim. luonnontilaisissa koskissa ja meren rannikolla. Vaikka sinisorsia kutsutaan pullasorsiksikin, ovat ne yllättävän karaistuneita.
Jos varsinkin nopeat pakkaskaudet alkavat – vielä ei ole luvassa -, vetäytyvät linnut jäätymisen alta ulos merelle ja kohti Itämeren eteläisempiä osia.