Kiurun lentoääni, pätkä liverrystäkin jo taivaalta, kottaraisen ilmestyminen pesäpöntölle, ensimmäinen peipon laulu metsänreunassa, västäräkin keikuttelu pihamaalla ja haarapääskyn odotettu paluu pihapiiriin ovat perinteisesti tärkeitä kevään etenemisen tunnelmallisia hetkiä.
Veden korkeuden nousu pesimäaikaan on ollut tänä kesänä iso haaste niin kuikan kuin kaakkurin pesinnälle. Nopea laskukaan ei ole helppo. Aitojen vesilintujen nouseminen pesälle vaikeutuu. Heinäkuussa näemme, miten pesintä on onnistunut ja kuinka paljon poikasia on kuikkien järvillä ja kaakkurilammilla.
Kaakkuri on ollut kalassa selkävesillä ja laskeutunut juuri pesimälammelleen nokassaan makoisa muikku poikasilleen. Nyt poikaset opettelevat jo kalastusta selkävesillä.
Kuikan huudot kantautuvat hämärtyvään yöhön. Tiettyä alakuloa, valitustakin. Mutta kun kakuuuik, kakuiiik.. huudot kirkkaana kajahtavat, illan ja yön tunnelma on täydellinen!
Kaakkuri ansaitsee vähälukuisena hienona erämaalintuna huomaavaisen pesimärauhan touko- ja kesäkuulla ja varovaisuutta poikasaikanakin. Niin tietysti kaikki muutkin linnut.
Kaikki linnut ansaitsevat pesimärauhan. Erityisenä esimerkkinä blogissa on kuikan pikkuveli kaakkuri. Toisessa kuvassa onkin kuikka, joka kaipaa rauhaa järvillä.
