33/2022

Kävelin viikko sitten luppokurkien iltalennon jäljillä Matsalunlahden pohjoispuolisilla pelloilla ja niityillä. Huomasin yllätyksekseni, että peltotietä seuraavilla sähkölangoilla istuu hetkin poikkeuksellisen runsaasti pääskyjä. Niitä pyörii korkeammalla ilmassa, mutta eniten hyönteispyynnissä aivan tuleentuvan viljan yläpuolella. Ja välillä pääskyt istahtivat joukolla noille langoille.

Ja mikä ihmeellisintä, ne ovat jokikinen törmäpääskyjä. Laskin, että niitä on vähintään viisisataa. Määrä yllätti minut täysin. Ajankohtakin on aika varhainen. Päivä oli 6. elokuuta 2022.

Voisiko parvi viestiä, että törmäpääskyllä menee pohjoisessa Euroopassa hieman paremmin kuin vähentyneellä haarapääskyllä ja räystäspääskyillä. Harmiksi ei kuitenkaan. Kaikilla pääskyillä on meillä ja esimerkiksi Virossa sama rankka trendi.

Kuitenkin törmäpääskyäkin voi auttaa. Pystysuorista hiekkaseinämistä on pulaa. Törmäpääskyille sopivia törmiä voidaan suojella pohjoisen jokivarsilla. Hiekkamontuilla on mahdollista rajata pystysuora rinne törmäpääskyille. Myös käytettyjen hiekkamonttujen ympäristösuunnitelmissa tulee osata jättää pystyä hiekkatörmää pääskyille. Pesäpaikkojen häviäminen ja puute on nimittäin yksi törmäpääskyn vähenemisen syy. Siksi nämä toimenpiteet ovat hyvin tärkeitä.

Yksi hieno esimerkki on torniolainen maanrakennusalan yrittäjä, joka on betonista ja muista materiaaleista rakentanut pihapiirin laitaan pesimätörmän törmäpääskyille, asutun ”kerrostalon”. Kun törmäpääsky pyydystää hyönteisiä tyypillisesti järvien ja jokien vetten päällä, sopivia paikkoja voi löytyä helpostikin.

Ja vielä yksi talkoohomma. Pienet, kylien yhteiset hiekkakuopat ovat usein unohtuneet ja metsittyneet niin, etteivät enää tarjoa pesimäpaikkaa törmäpääskyille, vaikka niissä on vielä äskettäin pesinyt kymmenien törmäpääskyparien yhdyskuntia. Kyläläisten yhteisin voimin ne voidaan kunnostaa ja palauttaa myös pääskyille taas sopiviksi.

Virossa, josta usein otan esimerkkejä blogeissani, on varsin pysyviä pesäpaikkoja. Pääskyt pystyvät nakertamaan nokallaan ja kynsillään hiekkakivikallioiden jokitörmiin ja järvien rannoille varsin kestävät pesäkolonsa. Ehkä niistä voi saada oppia keinojyrkänteillekin? Aika matalatkin ”jokitörmät” riittävät pesäpaikaksi. Viron rantojen hiekkakiviseinämillä on muuten pääskyjen naapurina joskus toinen rantatörmien hieno lintu, kuningaskalastaja.