Lapsuudenystäväni tytär sai viime keväänä valkolakin, mutta juhlat oli määrä pitää loppukesästä. Normitoukokuusta poikkeava ajankohta sai miettimään, voisiko onnittelukukka olla jokin muu kuin perinteinen ruusu, vaikkapa kimppu mökkiniityn antimia tai paikallisen yrittäjän kasvattamia avomaan lähileikkokukkia.

Osuin mietteineni puolivahingossa olennaisen äärelle, sillä niin hurmaavia kuin ruusut ja muut leikkokukat ovat, niiden ympäristökuorma on melko raskas.

Lancasterin yliopiston tutkimuksen mukaan esimerkiksi Iso-Britanniassa myytävän kenialaisen ruusun hiilidi­oksidipäästöt ovat 2,4 kilogrammaa. Siis yhden ainoan kukan! Määrä vastaa noin 20 autoilukilometriä.

Ylen juttu vuodelta 2019 kertoo, että iso osa kukan hiilijalanjäljestä muodostuu kasvattamisesta. Afrikasta lentorahdilla tuotu ruusu onkin yllättäen vähemmän huono vaihtoehto kuin eurooppalainen kasvihuonekukka, todettiin puolestaan Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä vuonna 2013. Päiväntasaajan paahteessa kukat kun kasvavat ilman energiaa tuhlaavaa keinovaloa ja -lämpöä.

Parasta olisi, jos leikkokukkien tilalle keksisi jotain muuta. Viemiseksi voi valita kauniiseen ruukkuun istutetun kasvin, vaikkapa laventelin. Ruukkukukasta on pitkään iloa, ja kestävän kasvin ilmastovaikutus jää päivää kohti pienemmäksi.

Ruukkukukan voi myöhemmin istuttaa puutarhaan tai parvekelaatikkoon. Hyvässä lykyssä kasvi houkuttelee paikalle pölyttäjiä, jolloin hyöty on moninkertainen.

Nuoren ystäväni juhlat jäivät lopulta onnettomien sattumien vuoksi pitämättä, mutta olen iloinen siitä, että tulin pohtineeksi ja kyseenalaistaneeksi jälleen yhtä traditiota. Ehkä juhla tuntuu juhlalta ilman ruusujakin.

Mistä ruusut tulevat?

Suomessa myydään vuosittain 50–80 miljoonaa ruusua, joista 40–50 miljoonaa on peräisin Afrikasta. Kotimaisen leikkokukan hiilijalanjälkeä kasvattaa kasvihuonekasvatus.